Slider

Olisinpa tiennyt

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

  Psykoterapeutti Maaret Kallio aloitti #Olisinpatiennyt -kampanjan, jonka tarkoituksena on kirjoittaa kirje nuorelle itselle. Nuoruus onkin epävarmuuden ja itsensä etsimisen aikaa, mikä varmasti näkyy myös näissä mun omissa ajatuksissa. Kirjoitin vähän hajanaisesti ajatuksia lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta. Vaikka nämä ajatukset sisältävät paljon negatiivisia ja kipeitäkin asioita, niin silti toivoa on aina. Tärkeintä on se, kuinka nämä asiat on käsitellyt ja se, ettei jää siihen uhrin roolin. Jokaisella meistä on oman elämämme avaimet, älä luovuta niitä kenellekään toiselle. Ole itse vastuussa siitä, millaisen elämän itsellesi teet. Elätkö muita miellyttäen vai omia unelmiasi kohti, vaikka jotkut sanoisi mitä? Huonojen kokemusten ei tarvitse sinetöidä koko loppuelämää. Voit aina muuttaa elämäsi suunnan.

Olisinpa tiennyt, että kaikki järjestyy aina. Ei aina sillä tavalla tai aikataululla kuin olisi itse ajatellut, mutta silti kaikki järjestyy. Myös ilman sitä stressaamista.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki pojat leiki tunteilla tai unohda sua heti kun löytyy joku "parempi". Sellaiset pojat olisi pitänyt vain jättää omaan arvoonsa ja jatkaa pää pystyssä omaa elämää.

Olisinpa tiennyt, että tutustumalla itseeni ja hyväksymällä omat hyvät ja huonot puoleni, itsetuntoni paranisi ja saisin lisää itseluottamusta.

Olisinpa tiennyt, että löytyy poika/mies, joka rakastaa mua tällaisena kuin olen minun haavoistani ja huonoista puolistani huolimatta.

Olisinpa tiennyt, että intuitioon kannattaa uskoa, sillä se on pitänyt lähes aina paikkaansa.


Olisinpa tiennyt, että minä riitän. Riitän myös englannissa, vaikka se menikin lukiossa himaa ripoen läpi. Minun arvoni ei perustu siihen, kuinka hyvä olen koulussa. Minulla on ollut hyvä elämä tähän asti ja olen menestynyt elämässä, vaikka olinkin englannissa huonompi.

Olisinpa tiennyt, että minusta on vaikka mihin jos oikeasti haluan. Ei siis kannata piilottaa kynttilää vakan alle vaan loistaa omana itsenään. Minusta olisi myös varmasti ollut sinne yliopistoon, jonne en ikinä hakenut, koska ajattelin, etten huonon englanninkielentaidon takia siellä pärjää.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki näekään maailmaa samalla lailla kun minä vaan jokainen on ainutlaatuinen ja katsoo maailmaa omista kokemuksista ja maailmankuvasta käsin. Tämä myös muistutuksena, että on ihmisiä, joiden omatunto ei hievahdakaan valehtelusta tai siitä, että he ajattelevat vain itseään ja omaa etuaan.

Olisinpa tiennyt, mikä vapaus tulee siitä, että uskaltaa jättää myrkylliset ihmiset menneisyyteen. Miksi haluaisin elämääni ihmisiä, jotka haluavat minulle pahaa ja puukottavat selkään?
Olisinpa tiennyt, että olen arvokas, etten olisi antanut muiden kohdella minua huonosti.

Olisinpa tiennyt, ettei kateus tai vertailu muihin tuo mitään hyvää. Parempi olla vain paras versio itsestään.

Olisinpa tiennyt, ettei aina tarvitse asettaa rimaa niin korkealle. Joskus voi myös olla armollinen itselleen ja vähän himmata.

Olisinpa tiennyt, ettei minun tarvitse olla virheetön vaan saan olla ihminen, erehtyä ja oppia virheistä. Maailma ei myöskään kaadu siihen, etten päässyt ensimmäisellä kerralla mopo- ja traktorikortista läpi. Tai jos soitan tärkeässä esityksessä pianoa väärin tai en osaa aina laulaa nuotilleen oikein.

Olisinpa tiennyt 9-vuotiaana, etten ole lihava. En ole lihava myöskään silloin, vaikka joku muu kokisi oikeudekseen minua sillä nimityksellä haukkua. Kroppani on pian kantanut ja ruokkinut kolme lasta - se jos mikä on hieno asia. Sillä ei ole mitään merkitystä enää paljon painan tai paljon minulla on raskausarpia. Tärkeintä on, että minulla itselläni on kropassani hyvä olla. Arvoni ei perustu siihen millainen vartalo minulla on ja vastaako se tämän ajan kauneusihanteita.
Äitiysfarkkushortsit - Kirpputori/H&m | Toppi - Vero moda (uusi) | Kengät - Kirpputori | Aurinkolasit - Glitter

Olisinpa tiennyt, että minulla on oikeus asettaa elämääni rajoja. Voin olla ystävällinen ja kiltti ja silti samalla jämäkkä ja sanoa "ei". Tämä ihan joka elämän osa-alueella. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ulkonäköäni tai koskea minuun ilman lupaa. Kenelläkään ei ole lupaa lukea yksityisiä keskusteluitani, valehdella päin naamaa, tulla kutsumatta kotiini tai mitään muutakaan jos se ei minusta tunnu hyvältä ja koen, että rajojani rikotaan. Minulla on oikeus myös olla vihainen ja näyttää se.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki ihmiset tule minua ikinä hyväksymään, vaikka tekisin juuri niin kuin he haluavat.

Olisinpa tiennyt erityisherkkyydestäni, jolloin olisin ymmärtänyt itseäni paremmin miksi koin tietyt asiat erilailla. En ole vääränlainen, olen vain erilainen. Pärjään elämässä, vaikka olenkin hitaasti lämpeävä tuntemattomien ihmisten seurassa enkä ole koko ajan äänessä isossa ryhmässä. Vaikka olen ujompi, voin silti olla sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja hyvä myös sosionomin työssä. Minunlaisiani tarkkailijoita, rauhallisia ja kuuntelijoita tarvitaan myös.

Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?

TB -style toukokuu 2012-2018

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

2012. Voin jo heti ensimmäisenä sanoa, että juu ei. Ihan hirveä asu. eikä tuollanen printtipaita ollut mun juttuni. Sitä paitsi tuossa koiran rusetin kohdalla oli oikea irtonainen punainen rusetti, joka päästi sitten väriä tuohon paitaan. Se ärsytti, enkä kauaa siis ehtinyt tuota paitaa pitämään, kun se meni pilalle sen rusetin takia. Ehkä ihan hyvä niin, haha.
2013. Löysin parikin erilaista asua. Ensimmäisessä on kirpparilta löytämäni mekko, joka mulla on muuten edelleen! Kengät oli myös kirppikseltä ja tykkäsin niistä paljon, kun niissä oli pieni korko. Legginssit eivät enää ole mun tyyliset, vaikka ihan kivat ne tässä asussa onkin. Olin muuten myös kasvattamassa omaa hiusväriä tässä kuvassa joten siksi tuo iso vaalea juurikasvu. Voisin edelleen pukea tämän asun päälleni, mutta legginssit ottaisin pois.
  Toinen asu oli vähän kylmemmällä säällä, niin laitoin farkkushortsit legginssien päälle. Olin jossain nähnyt tuollaisen yhdistelmän, niin aattelin itsekin kokeilla. Ehkä sukkahousut sopis tähän yhdistelmään paremmin. Farkkupaita on ollu yks mun lemppari, mutta tällä hetkellä se odottaa kirppikselle pääsyä, sillä se on vähän pieni jo mulle. Voisin pukea tämänkin asun päälleni.
2015. Tältä vuodelta en löytänyt tavallista asua ollenkaan, mutta otin sitten pari erilaista asua. Toinen oli liikuntaan liittyvästä postauksesta ja toinen oli juhla-asu. Tykkäsin ihan älyttömästi tuosta ekan asun verkkaritakista ja sitä onkin tullut pidettyä paljon ihan arkenakin. Se on vain jäänyt pieneksi, niin olen laittamassa sen pois. Takki ja treenihousut onkin molemmat kirppikseltä. Juhla-asussa menin ihan perus mustalla mekolla, jonka olin löytänyt kirppikseltä. Mulla ei oo mitään erityistä sanottavaa siitä, mutta imetystä ajatellen se ei ollut ihan paras valinta. Voisin hyvin juhlia edelleen tuossa asussa. Hiukset oli kivan väriset, olinkin käynyt värjäämässä ne juuri.
2016. Tämä on vappuna kuvattu ja mun mielestä mustat farkut ja farkun sininen toimii edelleen. Voisin pukea päälleni. Olin tässä muuten leikannut hiuksiani lyhyemmiksi, mutta tykkään itse ehkä vähän pidemmästä tukasta.

2017. Olin ostanut juuri uuden kevättakin ja se piti sitten päästä kuvaamaan. Aika perusasu ja voisin pukea uudestaan päälleni. Kaikki löytyy multa edelleen paitaa lukuunottamatta. Paidan alle laittaisin jonkun muun värisen topin kuin mustan. Kengät on edelleen ihan lempparit!

2018. Ja tässä tämän vuoden toukokuun asu. Tämä on selkeästi kesäisempi kuin muut asut, koska niin kuin tiedätte, niin ollaan saatu nauttia toukokuussa kunnon helteistä. Edelleen koen asukriiseilyä raskausmahani takia, kun tuntuu ettei mikään näytä hyvältä, mutta näillä mennään. Lisää kuvia asusta tulee myöhemmin.

Miltä toukokuun asut näytti? Löytykö teiltä lempparia?

Pintaa syvemmälle 3. - Kun raskauspahoinvointi haittaa arkea

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

*Osassa kuvissa näkyvä imetyskoru on saatu

  Mulla on ollut aina herkkä vatsa - jo vauvana olen oksentanut kaiken ruoan äidin sanoessa "noniin, nyt tulee viimeinen lusikka". Lisäksi niin lapsena kuin aikuisenakin mulla menee helposti vatsa sekaisin jännityksestä enkä välttämättä saa aamuisin syötyä. Raju raskauspahoinvointi menee yleensä geeneissä äidiltä äidille ja näin ainakin meillä on mennyt. Muistutan tässä vaiheessa, että kaikki raskaanaolevat eivät saa rajua pahoinvointia tai he eivät oksenna välttämättä ollenkaan. Mutta ei pidä myöskään luulla, että kaikki pahoinvointi on normaalia raskauteen kuuluvaa, mitä täytyy vaan kestää. Ei ole normaalia oksentaa päivittäin, niin ettei mitään saa syötyä. Pahoinvointi ei myöskään aina ajoitu aamuun ja se ei aina lopu 12. raskausviikon jälkeen. On olemassa myös sairaus nimeltä Hyperemeesi, mikä tarkoittaa rajua raskauspahoinvointia. Jos kärsit raskauspahoinvoinnista, joka haittaa normaalia arkea, niin kerro siitä neuvolassa ja vaadi saada hoitoa!

  Sitten näihin mun kokemuksiin. Kaikissa raskauksissa mulla on ollut pahoinvointia. Ekassa raskaudessa olin vielä töissä ja joinain päivinä jouduin ilmoittamaan, etten ole työkuntoinen. Sitten olinkin aina iltavuorossa, koska aamuvuorot oli mulle vaikeita. Toinen raskaus oli rankin, sillä hoidin esikoistamme kotona ja pahoinvointi oli sellaista, etten saanut oikeen mitään pysymään sisällä tai en pystynyt syömään mitään kuin ensimmäisen kerran vasta 4-5 aikaan iltapäivällä. Sen takia mulla painokin putosi neljä kiloa ja olin ihan voimaton. En jaksanut tehdä mitään muuta kuin hoitaa pakolliset jutut eli lapsen ruoat, vaipanvaihdot yms, muuten makasin sängyllä ja luin esikoiselle kirjoja.
  Tämä kolmas raskaus ei ole ollut ihan niin raju kuin tuo toinen ja olen saanut jopa syötyä ja ruoat pysymään sisällä suht hyvin. Mun aamut alkaa yleensä oksentamisella. Kuulostaa varmaan inhottavalta, mutta oksennan mielummin aamuisin mahanesteet kuin että joutuisin oksentamaan ruokaa. Aamuisin yökkäysrefleksin saa aikaan esimerkiksi yskiminen, huono ilma tai erilaiset hajut (vaipanvaihto, jääkaapin avaaminen jne). Näin kuumalla ilmalla tää on aika huono, kun pitäisi saada raitista ilmaa heti aamusta. Ja vaikka kuinka hyvää tarkoittavat ihmiset neuvovat, että laittaa sängyn viereen näkkäriä tai muuta syötävää, niin voin kertoa, ettei auta sitten yhtään. Joillakin tosin helpottaa tiheä syöminen siihen etovaan oloon, mutta itse ainakin oksennan joka tapauksessa. Oksentamisen jälkeen yleensä olo helpottuu joten jään aina vaan odottamaan sitä oksentamista.


  Millä tavalla pahoinvointi on sitten vaikuttanut arkeeni? Joudun esimerkiksi miettimään etukäteen vieraaseen paikkaan mentäessä, missä on lähin vessa, pääsenkö sinne heti jos on tarve vai onko parempi juosta vain suoraa ulos tai käyttää oksennuspussia. Joudun myös miettimään ruokaa valitessani,  mitä olisi miellyttävämpi oksentaa. Ps. Paprika ja porkkana on ihan hirveitä! Olen joutunut perumaan menoja läheisten kanssa sen takia, että oloni on niin huono enkä ole saanut mitään syötyä tai sitten tapaamiseen on liittynyt syömistä. Mun viimeisin keino on se, että syön karkkia, jäätelöä tai ihan mitä vaan herkkua, koska se menee aina alas ja saan siitä energiaa jos täytyy esimerkiksi aamuisin lähteä jonnekin. Leivät on ihan ehdoton ei ja mun leivän syönti onkin vähentynyt hurjasti. Jo pelkkä kaupan leipäpuolella käyminen saa huonon olon ja oksennusrefleksin on saanut aikaan jopa leipään koskeminen ja tajuaminen, että se on vähän kuivaa.

  Arjessa ruokailujen jälkeen edelleen mun täytyy mennä sohvalle lepäämään, koska mua oksettaa. Mikään ei oo turhauttavampaa kuin syödä lounas salaatteineen päivineen ja syömisen jälkeen oksentaa kaikki, palata pöytään ja todeta, että mitähän sitä sitten söisi. Mun täytyy myös usein jättää lautaselle muutama haarukallinen ruokaa, koska jos syön ne viimeiset, niin jostain syystä yökkäys tulee. Myös kaikki ruoan tähteet ja lautaset jää usein vaan pöytään, koska en voi ruokailun jälkeen niitä heti korjata pois. Tähän kaikkeen lisäksi tietenkin se alkuraskauden etova olo ja väsymys. Olikin ihanaa, kun se etova olo hävisi ja pystyi taas hengittämään vapaasti ilman että oli sellaista oloa 24/7 että oksennan ihan justiin. Väsymys näkyi siinä, että parhaimmillaan nukuin päivässä kolmet päikkärit ja silti vaan väsytti. Syömättömyyden takia energiat oli ihan loppu ja en jaksanut autoa edes skrapata ja pelkkä ruoan laittaminen sai hengästymään ihan kuin olisin tehnyt isonkin liikuntasuorituksen. Ja kun nämä kaikki oli yhtä aikaa ja silti hoidin yksin kotona meidän kahta lasta, niin tulihan siinä epätoivoinen olo.
  Nyt olen yli puolen välin raskaana ja en enää oksenna päivittäin, mutta muutamia kertoja viikossa ja yleensä aamuisin. Aamupalat ja iltapalat on mulle edelleen vaikeita, koska mitään ei vaan tee mieli. Näistä raskauspahoinvoinneista mulle on jäänyt oksennusfobia ja pelkään muunmuassa mahatautia ihan hirveästi. Oonkin jopa hysteerinen sen suhteen ja teen kaikkeni, ettei se tarttuisi meidän perheeseen vaikka sitten linnottautumalla kotiin.
  Vaikka raskaus on onnellinen asia, niin siitä huolimatta en ole pystynyt täysillä nauttia ja iloita tuosta pienestä ihmeestä. Juuri tänä aamuna oksensin taas. Mietin kauan millaisia kuvia tähän postaukseen valitsisin, sillä en ole paljon kuvia jostain syystä ottanut keväällä ja jotenkin hienot raskauskuvat, joissa hymyilen, tuntuvat ristiriitaisilta. Valitsin sitten vähän molempia kuvia, koska onkin ollut niin ristiriitaiset fiilikset ja haluan näyttää raskauden molemmat puolet. Kyllä tämä jossain vaiheessa loppuu, viimeistään synnytyslaitoksella. Joka tapauksessa tiedän, että tämä kaikki on sen arvoista. Olen selvinnyt tästä kaksi kertaa aiemmin, joten selviän kyllä nytkin.♥

Onko teillä ollut raskauspahoinvointia? Pelkäättekö tulevaisuudessa lapsien hankkimista mahdollisen pahoinvoinnin vuoksi?

Summer wishlist

perjantai 25. toukokuuta 2018

  Oon käynyt taas mun vaatekaappia läpi ja todennut, että mulla ei ole hirveästi kesävaatteita. Sitä paitsi tällä hetkellä koen hirveää vaatekriisiä, kun tuntuu, etten osaa pukeutua oikein raskausmahani kanssa. Muutamia äitiysvaatteita mulla on, mutta haluaisin yhdistellä myös ihan tavallisia vaatteita korostamalla oikeita juttuja ilman, että mulle tulee epämukava olo. Pidän raskausmahastani, mutta kaikissa vaatteissa se ei näytä hyvältä, kun täytyy ottaa huomioon mun vartalon muoto. Oon jo kolmatta kertaa raskaana ja vielä kesällä, mutta silti aina tämä sama juttu on erityisesti kesäpukeutumisessa.
  En kuitenkaan halua ostaa vaatteita vain tätä yhtä kesää varten vaan tehdä vaatekaapistani mahdollisimman pitkäikäinen. Siksi olikin kivaa, kun sain Espritiltä viestiä ja sitä kautta menin katsomaan myös muiden verkkokauppojen tarjontaa kesävaatteista. Mä niin rakastuin tämän hetkiseen muotiin, mitä kesävaatteista on. Löytyy niin röyhelöä, liehuvia helmoja kuin pirteitä kesäisiä printtejä. En haluaisi kesällä pitää mitään tiukkoja vaatteita vaan mahdollisimman löysiä ja ilmavia, joissa on mukava olla. Tässä siis yhteenveto siitä, mitä löysin eri verkkokaupoista ja millaisia kesävaatteita multa vielä puuttuu kaapista.
Paita täältä | Toppi täältä | Farkkutakki täältä

Yläosat

1. Kesäiset paidat. Mua miellytti eniten olkapäältä paljaat olevat off-shoulder paidat ja muutenkin kaikki röyhelöt ja erikoisuudet iski muhun. Siksi myös tämä punainen paita oli aivan ihana. Se jättää olkapäät paljaaksi, mutta silti se on toppimainen olkaintensa vuoksi. Tykkään! Tällaisiä kesäisiä paitoja en omista yhtään!

2.  Topit. Vaatekaapin läpikäydessäni laskin, että mulla oli noin 15 tiukkaa painijaselkäistä toppia, joita tykkään pitää niin sanottuna alustoppina, mutta vain pari kesäistä toppia. Siksi haluaisin lisää tällaisiä löysempiä, ohuilla olkaimilla olevia toppeja.

3. Farkkutakki. Mulla on ollut kunnon farkkutakki viimeksi yläasteella ja siitä kieltämättä tulee vähän semmoiset teinifiilikset. Haluaisin kuitenkin antaa farkkutakille mahdollisuuden ja sellainen multa puuttuu vaatekaapista. Tykkään itse vähän tällaisesta tyköistuvammasta stretch -mallista.


Tyllihame täältä | Shortsihaalari täältä | Kukkahame täältä | Shortsit täältä

Alaosat

1. Tyllihame. Lasten takia joudun paljon kyykistelemään joten kaikista lyhyimmät hameet ei välttämättä ole se käytännöllisin valinta vilautusvaaran takia. Oon myös pitkään katsonut tällaista pidempää tyllimekkoa kesäksi ja nimenomaan jonkun muun väristä kuin mustaa tms. tummaa väriä. Onhan tämä vaaleanpunainen hame nyt niin söpö!

2. Shortsihaalari. Tällaiset on ihan parhaita kesällä. Multa löytyy parit shortsihaalarit, mutta lisää ois mukava saada eri väreissä ja kuoseissa.

3. Kukkahame. Rakastuin tähän hameeseen niin paljon, että täytyy tänään kyllä käydä katsomassa Bikbokista, onko näitä vielä täällä Seinäjoen myymälässä. Mä en tykkää hirveän tyköistuvista mekoista vaan tällaiset rennommat on enemmän mun juttu! Mulla ei muuten ole yhtään kesähametta kaapissa!

4. Shortsit. Multa löytyy kaapista yhdet ainoat farkkushortsit + äitiysversiot sekä parit collegeshortsit joten erilaisia shortseja olisi mukava saada lisää vaatekaappiin.

Puuttuuko teiltä kesävaatteita kaapista? Oliko joku näistä mun valitsemistani myös teidän lemppari?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan