Slider

Pintaa syvemmälle osa 2. - Kotiäitinä kahdelle lapselle

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

  Olen ollut kotiäitinä nyt vähän päälle kolme vuotta. En suunnitellut etukäteen raskausaikana tai edes esikoisemme syntymän jälkeen, että minä tai mieheni olisimme kotona pitkään. Se muotoutui ajan kanssa, että ainakin kaksi tai mielellään kolme vuotta. Toki se on myös lapsista kiinni, olisivatko he meidän mielestämme valmiita hoitoon.
  Me ollaan Timon kanssa ihan tasavertaisia vanhempia, mutta toki erityisesti ensimmäisenä vuotena lapset ovat olleet minussa kiinni enemmän, koska olen imettänyt ja viettänyt aikaa enemmän heidän kanssaan kotona. Oman ajan tärkeys on korostunut erityisesti toisen lapsen tullessa. Me olemmekin merkinneet oman ajan ihan kalenteriin, että sitä varmasti tulee molemmille. Mulle oma aika tarkoittaa usein sitä, että lähden pois kotoa, koska meillä on niin pieni koti, etten voi olla täällä rauhassa, ettei lapset ala kaipailla oven läpi. Myös parisuhdeaika on tärkeä ja sitä pyrimme viettämään iltaisin ja muutaman kerran vuodessa käydään esimerkiksi syömässä kahdestaan.
  Vauvavuodet ovat olleet raskaimpia väsymyksen takia. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että esimerkiksi vuonna 2017 en nukkunut yhtään kokonaista yötä! Kaikista pahinta on pätkissä nukkuminen ja se, ettei vauva esimerkiksi nukahda heti. Vaikka meillä suht hyvin nukkuneita lapsia onkin, eikä esimerkiksi koliikkia ole ollut, niin uni on se, josta on joutunut tinkimään. Muuten vauvavuodet ovat menneet hyvin, eikä mitään isompia juttuja ole ollut. Toisen lapsen vauvavuosi meni vielä paremmin, koska kaikki oli jo niin sanotusti tuttua ja osasi ottaa rennommin ja oli jo muutenkin varmempi siinä omassa vanhemmuudessa.
  Meidän päivät menee kyllä ihan täällä kotona ollessakin hirveää vauhtia ja sitä oikeasti ihmettelee vaan, että taasko on viikonloppu ja taasko se kuukausi meni. Kotiäitiys ei ole laiskottelua vaan kyllä se ihan työstä menee ja onhan se työtä - omien lapsiensa kasvattamista ja itsensä kehittämistä. Välillä ei oikein tiedä itsekään kasvatanko minä lapsia vai lapset minua. Haluan ainakin, että omat lapset osaisivat kunnioittaa ja rakastaa itseään, mutta myös muita. Koulussa ja töissäkin tuli Vanhemmuuden roolikartta tutuksi ja kun sitä lukee, niin huomaakin, että vanhemmuus käsittää paljon muutakin kuin pelkästään puhtaat vaatteet, vaipanvaihdon ja ruoan.
  Mun arki menee siinä, että käyn lasten kanssa kaupassa ostamassa viikon ruoat, kierrellään kauppoja ja kirpputoreja ostamassa tarvittavia juttuja, leikitään, tehdään kotitöitä, tehdään ruokaa, vaihdetaan vaippaa, nukutetaan lasta päiväunille, käydään ulkona, nähdään kavereita ja välillä käydään perhekerhoissa ja ihan vaan opetellaan elämää ja lapsen kehityksen mukaisia asioita. Olen huomannut sen, että mulle on hirveän tärkeää, että mulla on auto käytössä, jotta tarvittaessa voin pakata lapset autoon ja lähteä jonnekin. Mutta tykkään kyllä olla kotona lasten kanssa, vaikka toki välillä kaipaan töihin ja selailen huvikseni työpaikkoja. Ajattelen silti, että tämä on nyt tärkeää aikaa, kun lapset ovat pieniä vaan niin pienen hetken. Minä ehdin kyllä olemaan töissä ja luomaan uraa sitten myöhemmin.
  Itselle on tärkeää tietyt rutiinit arjessa, että koko paletti pysyy kasassa. Mä olen järjestelmällinen ihminen ja se näkyy mun tavassa olla äiti ja pyörittää tätä arkea. Tämä ei toimi jos mulla ei ole tiettyjä rutiineja päivissä ja viikoissa. Ihan esimerkiksi se, että päiväuniajoista pidetään kiinni, vaikka se tarkoittaakin sitten sitä, että perhekerhoon ei mennä. Jos me ollaan illalla ennen lasten nukkumaanmenoa autolla liikenteessä ja meidän tyttö nukahtaa autoon ihan vaikka viideksi minuutiksi, niin hänen nukkumaanmenonsa saattaa siirtyä eteenpäin jopa parilla tunnilla! Mikä taas vaikuttaa heti siihen, että omaa aikaa tai parisuhdeaikaa on vähemmän. Se ei tietenkään ole maailmanloppu, eikä meillä muutenkaan ole mitään minuuttiaikataulua, mutta jos niitä tapahtuu useampana kertana viikossa, niin kyllähän se heti vaikuttaa negatiivisesti arkeen.
  Vaikka olen ollut kolme vuotta äitinä ja vietän lähes kaiken aikani lapsieni kanssa, niin minä olen kuitenkin minä, oma persoonani, enkä minä ainakaan jaksa aina puhua lapsistani niin kuin en puhu myöskään miehestäni. Sekin on ollut yksi syy siihen, miksi olen kirjoittanut äitiydestä ja lapsista täällä blogin puolella niin vähän. Koska en ole halunnut sotkea lapsia tänne vaan olen halunnut pitää blogin omana juttuna. Nyt kuitenkin koen, että haluan tänne jakaa tänne myös vähän tätä äitiyden näkökulmaakin.
  Ja kyllä, välillä on raskaita päiviä, mutta niinhän niitä olisi myös ilman lapsiakin. Tärkeää äitiydessä ja ylipäätään vanhemmuudessa on se, että pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta. Silloin jaksaa paremmin olla myös vanhempi. Jos se, että pystyy olemaan parempi vanhempi, tarkoittaa töihin menemistä ja lapsen laittamista päiväkotiin, niin sitten täytyy tehdä niin. Meillä meidän molempien on täytynyt opetella se, kuinka me tätä arkea pyöritetään ja löytää se tasapaino, ettei kumpikaan kuormitu liikaa. Täytyy uskaltaa myös sanoa, että nyt kaipaan lepoa tai apua esimerkiksi kotitöissä.
  Olen oppinut tässä vuosien varrella olemaan se omanlainen äiti juuri minun lapsilleni. Mun ei tarvi olla sellainen äiti, mitä naapuri, sukulainen tai muskarissa olevat äidit ovat. Saan olla juuri sellainen äiti kuin minulle on luontaista. Tärkeintä on, että tunnen omat lapseni, olen heille rakastava, rajoja laittava ja läsnä sekä haluan heille parasta. Joku päivä he menevät hoitoon ja heidän elämäänsä tulee muita aikuisia tukemaan meidän vanhempien kasvatustyötä - mutta sen aika ei ole vielä.
Mitä ajatuksia teksti teissä herätti? Onko siellä ruudun takana muita vanhempia? Millaista teidän arki on kotona vai ootteko jo töissä?

Salama McQueen -kakku

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

 Palataan nyt hetkeksi vielä joulukuussa järjestettyihin lasten syntymäpäiviin kakkujen muodossa. Ajattelin jakaa teille kakkujen reseptit. Saan samalla jakaa muutaman vinkin kakkujen kanssa, joita mä oon oppinut ja kokenut parhaaksi. Mutta huom. en todellakaan ole mikään ammattilainen vaan oon vasta nyt lasten synnyttyä alkanut enemmän haastamaan itseäni ja tekemään itse kakkuja. Leipomisesta oon tykännyt pitkään ja haluan oppia tekemään erilaisia kakkuja. Mun piti aluksi jakaa molempien kakkujen ohjeet heti tähän, mutta postauksesta tulisi niin pitkä, joten saatte toisen kakun reseptin myöhemmin. Joten pahoittelut jo etukäteen pitkästä postauksesta.

Salama McQueen kakku
Kakussa oli tavallinen neljän munan kakkupohja tehty 20cm halkaisijaltaan ja 10cm korkeaan kakkuvuokaan. Välissä oli mansikkamousse. Päällä voikreemi, jonka päällä punainen sokerimassa.

Kakkupohja

4 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi
2. Lisää jauhot, leivinjauhe ja vesi ja vatkaa vielä hetki
3. Lisää taikina kakkuvuokaan
4. Paista n. 50 min 175 asteessa.
(kokeile aina tikulla onko sisältä jo kypsä)

Kostutus sokerivedellä

Mansikkamousse

Ohje alunperin täältä. Ohjeesta tulee aika reilusti, enkä itse käyttänyt kaikkea kakkuun)

500g mansikoita
6 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 ½ dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
½ dl vettä/mehua

1. Vatkaa kerma.
2. Lisää liivatteet kylmään veteen likoamaan.
3. Soseuta mansikat. (Itse käytin pakaste mansikoita niin sulatin ne ensin mikrossa.)
4. Notkista tuorejuusto eli sekoita sitä kulhossa sen verran, että siitä tulee "notkeampaa". Lisää tomusokeri ja vaniljasokeri.
5. Lisää vesi kattilaan ja sulata liivatelehdet siellä. Anna hetken jäähtyä ja lisää ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan sekoittaen.
6. Sekoita tuorejuustoseokseen mansikkasose ja lopuksi nostele kerma joukkoon.
7. Ennen levittämistä, annoin täytteen jähmettyä jonkin aikaa jääkaapissa.

Voikreemi

125g voita
1 tl vaniljasokeria
250g (n.4 dl) tomusokeria
1 rkl vettä

1. Pehmennä voita ihan vähän mikrossa (älä sulata!) ja vatkaa sähkövatkaimella notkeaksi
2. Lisää vaniljasokeri
3. Lisää tomusokeri vähitellen samalla vatkaten
4. Lisää vesi ja vatkaa vielä. Jos kreemi tuntuu liian paksulta ja sitä on vaikea levittää kakun päälle, niin lisää vielä vähän vettä tai kreemiä voi myös lämmittää vähän mikrossa.

Kakun kokoaminen

1. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.
2. Kokoa kakku irtopohjavuokaan joten laita irtopohjavuokaan ristikkäin pari elmukelmua, niin että se peittää sisäpuolelta reunat. Kokoan itse kakun aina niin, että periaatteessa kakun pohja tulee päällimmäiseksi, koska se on tasainen. Kun kakkupohjan paistaa uunissa, päällinen on yleensä epätasainen, niin siitä leikkaan ylimääräisiä pois, että saan sen tasaisemmaksi, mutta siitä tulee kakun pohja ei ikinä päällinen.

3. Kostuta päällimmäinen osa kakkupohjasta molemmilta puolilta, mutta varo kostuttamasta liikaa! Sen ei tarvitse olla älyttömän märkä, koska se "vettyy" jääkaapissa. Lisää irtopohjavuoan alimmaiseksi kelmun päälle.
4. Lisää moussea reilusti
5. Kostuta keskimmäinen osa kakkupohjasta molemmilta puolilta ja lisää irtopohjavuokaan moussen päälle.
6. Lisää toinen moussekerros.
7. Kostuta myös päällimmäinen kerros.

8. Käännä irtopohjavuoassa ollut elmukelmu kakun päälle ja lisää tarvittaessa lisää kelmua ja laita jääkaappiin hyytymään yön yli.
9. Kun alat koristella kakkua, kumoa kakku lautaselle niin, että sen päällinen tulee kohti lautasta, niin kakun saa purettua hyvin. Eli ota kelmut pois päältä, kumoa kakku lautaselle, irroita irtopohjavuoan reunat ja nosta vuoan pohja sekä loput kelmut pois päältä.



10. Lisää voikreemiä ohut kerros kakun päälle sekä sivuille. Se estää sokerimassaa keräämästä kosteutta.
11. Kauli sokerimassa ympyräksi. Halkaisijaltaan se taisi olla vähän yli 40cm, Itsellä oli yhteensä 750g sokerimassaa eli kolme 250g pakettia. Sokerimassan tulisi olla suht tasainen joka puolelta, eikä kovin paksu, mutta tarpeeksi paksu, että sen pystyy nostamaan kakun päälle. Sokerimassaan voi lisätä ihan vähän tomusokeria, jotta sitä on helpompi käsitellä, eikä se jää kiinni, mutta sitäkään ei saa liikaa laittaa tai se alkaa halkeilla!
12. Haastavin vaihe eli sokerimassan nostaminen kakun päälle. Itse olen kokenut parhaaksi tavaksi heti nostamisen jälkeen leikata hyvin äkkiä ylimääräiset sokerimassat pois, sillä ne painaa ja saattaa rikkoa sokerimassan pinnan. En aluksi tätä muistanut, niin ensimmäinen satsi meni pilalle ja revin sen pois kakun päältä.

13. Siisti kakun pinta ja sivele sokerimassa tasaisesti kakun päälle. Koristele haluamasi mukaan.

Mulla loppui aika aamusta, kun kakkuja tein joten kakku jäi vähän paljaaksi. Olin suunnitellut tekeväni vielä autot -tyyliin heidän logonsa kakun kylkeen, johon olisin kirjoittanut poikamme nimen, mutta siihen ei riittänyt aika. Huom! Kakku on sitten korkea joten vaikka normaalisti 4 munan kakusta syö n. 20 henkeä, niin tästä varmasti syö enemmän, koska vieraat eivät ota niin paksua palaa.



#Vainbloggaajajutut

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

  Hei ja hyvää sunnuntaita! Tulin tänne jakamaan asioita, joita vain bloggaajat tietävät (ehkä nämä on enemmän suunnattu lifestylebloggaajille) ja samalla näätte helmikuun asun, joita käytiin kuvailemassa tuossa yks viikonloppu. Tämä asu sai inspiraatiota yhdestä mun vanhasta asusta. Oon huomannut sen, että tykkään yhdistää jotain rentoa, mutta myös jotain naisellista. Kokeilin muitakin kenkiä tähän asuun, mutta mun mielestä korkkarit oli tähän parhaat ja toi tähän asuun sitä jotain. Mulla muuten harvoin näkee silmälaseja, mutta pidin taukoa piilolinsseistä ja ajattelin, että no kerrankos tällainenkin asu, joissa silmälasit näkyy. Mutta nyt #Vainbloggaajajutut ja arvon bloggaajakolleegat - pystyttekö samaistumaan näihin? Ja kertokaa ihmeessä kommentteihin, jos teillä on jotain muita vastaavia listan jatkoksi!
1. Kun kukaan ei saa koskea ruokaan ennen kuin kuvat on otettu. Tätä tapahtuu niin kahviloissa, ruokapaikoissa kuin kotonakin. Timo ainakin on oppinut jo varmistamaan kotona, että olenhan ottanut jo kuvat jostain leipomuksista ennen kuin hän niitä syö.

2. Kun luonnonvalo ei vaan riitä ja se hankaloittaa bloggaamista. Erityisesti marras-tammikuun välinen aika on bloggaajille haastavaa siksi, että aurinko laskee aikaisin ja kukaan ei tietenkään ole ottamassa esimerkiksi asukuvia päivällä. Itse kuvaan kaikki kuvat vain luonnonvalossa joten myös sisällä otettujen kuvien ottaminen on vaikeaa, vaikka kaikki ikkunat olis auki.

3. Kun on paljon pakkasta ja asukuvia pitäisi ottaa. Talvi on siitä inhottavaa aikaa, että kuvia ei aina ole kiva ottaa - ei kuvattavan mielestä, mutta ei kyllä kuvaajankaan. Talvitakki päällä kuvattavana oleminen on jees, mutta kun yleensä haluan ottaa kuvat myös siitä takin alla olevasta paidasta. Tämänkin postauksen kuvat on otettu -12 asteen pakkasessa.

4. Kun pitäisi mennä ottamaan kuvia ja yhtäkkiä et löydä kameraa tai objektiivia mistään. Tai sitten se klassinen, että oot jo kuvauspaikalla ja tajuat, ettei kamerassa olekaan muistikorttia tai akku on loppu...


5. Kun asukuvia ottaessa on ylimääräistä yleisöä. Jotenkin mua ainakin niin vaivaannuuttaa jos jotkut tuijottaa, kun musta otetaan kuvia. Kerran otettiin kauppareissulla kuvat jalkakäytävällä ja siitä meni ohi joku vanhempi mies, joka sitten oli myös kaupassa ja sanoi mulle "hei te otitte äsken kuvia tuossa ulkona". ööö, joo, mä pidän sellasta blogia.

6.  Kun kuvaukset keskeytyy: "No nyt tulee auto..." "No nyt ne kävelijät tulee tänne". Nätisti vaan sitten odottelemaan tien sivuun ja sitten kuvaukset jatkuu.

7. Kun valitset kahviloissa tai ruokapaikoissa istumapaikan yleensä ikkunan vierestä tai sen mukaan, että siitä saisi mahdollisimman hyvät kuvat. No miksei?

8. Kun sääolosuhteet ei vaan ole sun puolella. Säätiedotuksen mukaan piti olla ihan nätti sää, mutta sitten aurinko paistaa silmiin, tulee ihan sika lujaa, sataa tyyliin räntää taivaalta ja pitäis just ottaa asukuvat.

9. Kun vaatteita ei voi käyttää ennen kuin ne on kuvattu. En tiedä tekeekö joku muu näin, mutta jos ostan vaikka uudet kengät, niin ne pitää laittaa heti seuraavaan asuun, jotta saan ne kuvattua ensinnäkin puhtaana, mutta muutenkin heti. Pelkään, että vaatteet on ihan rutussa eikä näytä hyviltä jos oon niitä jo käyttänyt ja pessyt yms.

10. Kun joku katsoo sua hiukan pidempään kaupungilla, ja ajattelet, et onkohan tuo lukenu mun blogia. Vaikkei mun blogi mikään hirmusuosittu olekaan, niin joskus on ollut tilanteita, että huomaan jonkun katsovan mua vähän pidempään ja kieltämättä tulee joskus mieleen et lukeekohan kyseinen henkilö mun blogia. On sitä muutamia kertoja joku tullutkin juttelemaan ja kertonut lukevansa mun blogia ja ne hetket on oikein kivoja.

11. Kun näät kavereita ja sukulaisia ja ne aloittaa "luin muuten sun blogista, että..."

12. Kun sulla on koko ajan blogi mielessä ainakin sillä tasolla, että "hei, tästä vois kirjoittaa postauksen" tai "tästä sais hyvän kuvan blogiin"


13. Kun oot innoissas uudesta lukijasta tai yhteistyöstä.

14. Kun aloitat poikaystävälles/miehelles/kaverilles lauseen "viitsisitkö ottaa musta pari kuvaa, pliis?!" Meillä Timo kuvaa mua kyllä ihan mielellään ja se on jo tottunut siihen, että viikonloppuisin käydään ottamassa kuvia. Näin lapsiperheessä se ei aina ole helppoa, mut silloin on mentävä kuvaamaan, kun hyvä sauma siihen tulee. Ja esimerkiksi tätä asua kuvatessa käytiin ensin ottamassa kuvat toisessa paikkaa, mutta autossa katoin kuvia ja totesin, etten ollut niihin tyytyväinen, niin käytiin vielä toisessa paikkaa kuvaamassa. Vaikka -12 asteen pakkasessa se ei varmasti ollut mieluista, mutta oon kiitollinen siitä, että Timo teki sen silti. Nämä kuvat oli oikein onnistuneita.

15. Kun ihmiset ei ymmärrä bloggaamista ja arvosta sitä, vaan ne kuvittelee et bloggaajille sataa ilmaista tavaraa ja sit ne ottaa vaan pari kuvaa, kirjoittaa tekstin ja se on siinä. Bloggaaminen vaatii nimittäin hyvin paljon työtunteja.

16. Kun Html -koodit ovat tulleet liiankin tutuksi ja silti et vaan osaa. Onneksi blogin ulkoasun ostaminen ulkopuoliselta on helpottanut vähän tätä tuskaa.

17. Kun parhaiten sun juttuja blogista ymmärtää vain toinen bloggaaja♥

Takki - Kirpputori/Only | Kaulahuivi - Cubus | Pipo - Seinäjoen Ilta | Farkkupaita - Kirpputori/H&m | Farkut - Gina tricot | Kengät - Kirpputori

Mukavaa alkavaa viikkoa!♥

Kuulumiset kännykkäkuvien muodossa

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

1. & 2. Olin käymässä mun vanhempieni luona ja nämä kuvat otin samalla, kun kävin nukuttamassa päikkäreille meidän tyttöä. Kyllä Suomen talvi on vaan upea! 3. Ennen asukuvien ottamista. Olin niin fiiliksissä mun asusta, että piti ihan selfie ottaa.
1. Ikeassa kuolasin tuota vaaleanpunaista vilttiä ja Timon mielestä joka Ikeanreissulta ostetaan joku viltti. En sitten ostanut, haha. 2. Olin seurakunnan musiikkivastuussa pitkästä aikaa ja yllättäen mua taas jännitti, koska lasten kanssa kotona ollessa harjoitteluaika on rajallinen. Tajusin just ennen tilaisuuden alkamista, että se kuvataan suorana Youtubeen. Tilaisuuden voi katsoa tästä linkistä (mun laulut alkaa kohdista 8:05, 34:40, 58:51 ja 1:39:55). 3. Olin lasten kanssa kirjastossa. Meidän kirjastossa on lasiseinät, joista näkyy Lakeuden risti, niin piti sitten napata siitä kuva.
1. Otettiin meidän tytön pinnasängystä laita pois. Iso tyttö jo, kun osaa mennä sänkyyn itse ja tulla sieltä pois. 2. Yritin ottaa 1-vuotiskuvia, mutta vielä pitäis lisää ottaa, kun en ollut täysin tyytyväinen kuviin. 3. Kimble -peli on meidän pojan tämän hetkinen lemppari ja pelataankin sitä aina, kun nuorimmainen on päikkäreillä.
1. Oltiin K-raudassa tapettikaupoilla ja ostettiin samalla meidän asuntoon uusia lamppuja. Kaikki tapetit oli -40% ja sisustusvalaisimet -25%. Meidän olohuoneen lautatapetti onkin K-raudasta hankittu ja sitä löytyy vielä K-raudasta. 2. Oli raskas päivä, niin piti lähteä kaupungille tuulettumaan. Ja joo, lastenvaatepuolella oon, haha. 3. Ääni annettu presidentin vaaleissa.
1. Äidin kanssa Valkoisessa puussa kahvilla. Ihan älyttömän hyvää toi niiden suklaakakku! 2. Tehtiin pojan kanssa yhdessä mustikkapiirakkaa.

Jos mun arki kiinnostaa enemmän, niin mua voi seurata Instagramissa @jennislullaby :)

TB Style: Helmikuu

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

  Nyt ois taas aika tehdä katsaus menneisiin vuosiin, että mitä ihmettä sitä on tullut laitettua päälle. Helmikuulta ei ollut niin paljon kuvia, mutta kuitenkin vuodesta 2014 asti. Edelliseen osaan pääset tästä.


2014 Oikeasti tuntu, että erityisesti 2014 vuonna oon etsiny mun tyyliä oikein urakalla ja oonkin kokeillut kaikkia erilaisia juttuja. Muistan, että ostin esimerkiksi tällaisia jakkuja, mutta kirpputorillehan ne kaikki lopulta meni. Ei nimittäin ollut yhtään mun tyyliä enkä kokenut omaksi jutukseni. Ei sinänsä tässä asussa mitään vikaa ole, mutta en silti pukisi enää päälleni. Mulla ei ole enää tästä asusta tallella kuin kaulakoru. Kaikki muut oon laittanut kiertoon. Oon muuten hankkinut koko asun jakkua lukuunottamatta kirpputorilta. Kuvat oon tainnut ottaa itse kameranjalkaa käyttämällä. Tein tähän aikaan sitä paljon.

2015 Mua oikeasti niin naurattaa nämä esikoisen syntymän jälkeen otetut kuvat, koska oon ihan hukassa pukeutumisen suhteen! No olihan se kieltämättä kriisi, kun oot eka yhdeksän kuukautta ollut ison mahan kanssa ja sitten synnytyksen jälkeen sun kroppa muuttuu ihan täysin. Tähän asuun olin saanut omat farkut mahtumaan jo jalkaan, mutta esimerkiksi tuo farkkupaita ei vielä mennyt kiinni. En pukisi tällaista asua enää päälleni. Tuon farkkutakki on mulla vielä tallella ja yhdistäisin sen mielummin mustiin farkkuihin.

2016 Nämä kuvat oli mun lemppareita ja otin itse asiassa tämän vuoden asuun inspiraatiota tästä asusta. Farkkupaita ja tuo viininpunainen pipo nimittäin sopii hyvin yhteen. Ihan kiva asu, vaikka ehkä liikaa kerroksia, sillä mulla on tossa päällä musta pitkä toppi, t-paita ja tuo farkkutakki. Ja on mulla ollut myös talvitakki päällä, mutta näissä kuvissa sitä ei vaan sattunut olemaan!

2017 Tämän asun voisin pukea ihan koska vaan päälleni uudestaan. Paitsi, että takin oon laittamassa kirpputorille, koska se ei jostain syystä ole päässyt käyttöön kuin muutaman kerran sen ostamisen jälkeen. Jotenkin ei vaan tule käytettyä. Toisaalta näitä kuvia katsellessa jään vielä miettimään asiaa. Muistan, kun olin juuri ostanut nuo valkoiset kengät ja ne piti laittaa heti kuviin ja ottaa kuvia, kun ne oli vielä puhtaan valkoiset. Haha. Näissä kuvissa ei näy, mutta nämä on otettu pari kuukautta meidän toisen lapsen syntymän jälkeen ja mun piti valita takin alle ohut sifonkipaita, koska imettämisen takia takki ei mennyt muuten kiinni rintojen kohdalta, haha.
2018 Tässä pieni maistiainen uusimmista asukuvista, jotka otettiin viime viikonloppuna. Ja tosiaan joskus voi käydä niinkin, että inspiroituu omasta asustaan, että vähän sitä muokkaamalla saakin kokonaan uuden asun, joka toimii mun mielestä hiukan paremmin. Siinä yksi syy, miksi tykkään ottaa asukuvia! Pukeutumisessakin voi kehittyä! Tästä asusta lisää sitten myöhemmin omassa postauksessaan.

Mitä mieltä ootte helmikuun asuista muutamien vuosien ajalta? 

Herkulliset Runebergin tortut muffinivuokiin

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

  Oletteko te kuten minä, että skippaatte joka vuosi Runebergin tortut tai ostatte ne kaupasta, kun ajattelette niiden olevan vaikeita tehdä itse? Niin minäkin luulin ennen. Tänä vuonna ajattelin, että haluan kokeilla itse tehdä Runebergin torttuja. Pieni muistikuva oli siitä, että koulussa kotitaloustunnilla on näitä tehty, mutta muuta en muistanut. Googlettelin ohjeita ja ajattelin, etten halua niiden olevan kuivia niin kuin monet kaupasta ostetut ovat. Oli mielenkiintoista huomata, että kuinka erilaisia reseptit olivat. Olisi ihan kiva tietää, mitä siihen perinteiseen "aitoon" Runebergin torttuun tulisi. Näitä mun versioita ei myöskään ole kastettu rommiin ja tein ne muffinivuokiin, koska en halunnut erikseen ostaa kaupasta oikean muotoista leivosvuokaa. Voin sanoa, että nämä oli ihan sairaan helppo tehdä ja maistui hyvältä! Ohje on alunperin täältä.

Runebergin tortut
(12 pienempää tai 6 isompaa muffinia)

100g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
½ dl mantelirouhetta
½ dl korppujauhoja (puuttuu muuten tuosta kuvasta)
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ dl omenasosetta

koristeluun:
vadelmahilloa tai -marmeladia
tomusokeria + tilkka vettä


1. Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vatkaa edelleen.
2. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää taikinaan.
3. Lisää lopuksi omenasose varovasti joukkoon.
4. Paista 200 asteessa n.10-20 min riippuen onko muffinit pieniä vai isoja.
5. Anna Runebergin torttujen jäähtyä, jonka jälkeen laita vadelmahilloa tai -marmeladia päälle.
6. Sokerikuorrute valmistuu, kun lisää tomusokeriin tilkan vettä. Itse tein sokerikuorruutteesta aluksi liian löysää joten vettä tosiaan tarvii vain ihan vähän.
7. Pursota kuorrute hillon ympärille esimerkiksi minigrip -pussia käyttämällä. Laita kuorrute minigrip-pussiin ja leikkaa saksilla pieni pala kärjestä saadaksesi kuorrutteen pursotettua.
  Tein nämä meidän pojan kanssa ja olin tyytyväinen reseptiin. Tein  itse taikinan kaksinkertaisena, koska omasta mielestäni näihin muffinivuokiin olisi muuten tullut liian vähän taikinaa. Siksi myös paistoaika kaksinkertaistui eli pienemmissä muffinsseissa on 10min ja isommissa n.20min. Runebergin tortut maistui tosi hyvältä, eikä ollut lainkaan kuiva vaan nämä olivat tosi meheviä ja suussasulavia. Vielä siis ehtii leipomaan huomiseksi, kun on Runebergin päivä! Mukavaa sunnuntaita!♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan