Slider

Hän on täällä♥

sunnuntai 7. lokakuuta 2018


  Tiistaina syntyi pieni poikamme tähän maailmaan.♥ Instagramiin (@jennislullaby) olenkin ehtinyt asian jo päivittää, mutta tänne blogin puolelle pääsen kirjoittelemaan vasta nyt. Mieli on niin kiitollinen tästä kaikesta ja siitä, että minulla on kolme ihanaa lasta. Se, kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
  Synnytys meni hyvin ja oli kaikinpuolin positiivinen kokemus. Eihän se koskaan kivuton ole, mutta oon niin ylpeä omasta kropastani ja siitä, mihin kaikkeen se oikeen pystyy. Ihan älytöntä ajatella, että kannoin kohdussani ihan täydellistä lasta ja synnytinkin hänet vielä. Voin synnytyksen jälkeen todella hyvin lukuunottamatta jälkisupistuksia, jotka ilmeisesti uudelleensynnyttäjillä on pahemmat.
  Perjantaina päästiin kotiin ja nyt ollaan viikonlopun ajan eletty vauvakuplassa koko perheen kesken. Timo on isyyslomalla ja itsekin opettelen pyörittämään tätä arkea pian 4v:n, 2v:n ja pienen vauvan kanssa. Meinaa arki olla tällä hetkellä vähän kaaosta, koska mulla oli ne tietyt rutiinit arkeen jolla sain tän homman pyörimään ja luonnollisesti nyt kaikki on vähän muuttunut. Mutta nyt nautin tästä hetkestä ja tästä ajasta.♥

Meidän keittiön järjestysvinkit

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

  Keittiö on meillä eniten se paikka, joka ei vaan meinaa pysyä järjestyksessä. En ole saanut arkeen sulautettua erilaisia keittiön siivoukseen olevia rutiineja, jotta se pysyisi siistinä. Tiedän sen, että joka aterian jälkeen pitäisi pyyhkiä pöytätasot ja laittaa astiat suoraan koneeseen, mutta en ole saanut tätä vielä siirtymään käytäntöön. Toinen rutiini olisi, että viimeisenä illalla siivoaisi koko keittiön, jotta aamulla voisi ihastella puhdasta keittiötä. Oon kuitenkin iltaisin niin väsynyt, että lasten mentyä nukkumaan en vaan jaksa enää siivota.
  Tykkään kuitenkin järjestyksestä ja keittiön järjestys pysyy paremmin yllä kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Oonkin keittiön kaappeihin tehnyt pari juttua, joiden avulla saan pidettyä keittiötä edes hitusen siistimpänä.
  Ensimmäisen asia, mikä meillä on toiminut, on kuivien aineiden purkittaminen. Tein tästä alkuvuodesta erillisen postauksen. Purkit ovat Orthexin Gastromax -merkkiset ja niitä saa eri marketeista ja eri koossa. Omani ostin Prismasta ja sain niihin rahaa uppoamaan n.80€ joten kovin halpa investointi tämä ei ollut. Olen kuitenkin ollut tähän todella tyytyväinen ja mies on samaa mieltä!
  Kannet saa helposti auki, Dymolla saa helposti nimettyä mitä missäkin purkissa on sisältönä, kuiva-ainelaatikko pysyy siistinä, kun aukinaisista pusseista ei enää tipu jauhoja tai makaroneja laatikon pohjalle ja muutenkin kokonaisuus on yhtenäinen ja siisti.
  Jotkut ovat huolissaan siitä, että miten tietää sitten parasta ennen päivämäärät, mutta itse en ainakaan osta sellaisia tuotteita kaappiin, joita käytän vain kerran vuodessa. Kuivissa aineissa on hyvät päivämäärät ja ihmettelen jos esimerkiksi pussillista makaronia tai vehnäjauhoja ei saa käytettyä kahdessa vuodessa. Ostan myös lisää vasta sitten kun edelliset on kokonaan käytetty joten mulla ei tällaista ongelmaa ole.

  Olen myös purkittanut mausteet, jotta ne näyttävät yhteinäisemmältä maustekaapissa. Enää ei kaapeista löydy maustepusseja (paitsi jos olen sattunut ostamaan vahingossa isomman pussin, eikä kaikki mausteet mahtuneet kerralla purkkiin). Maustepurkit ovat Ikean Droppar -merkkiset. Niissä ei ole mitään "sirotinta" tai pienempiä välejä joten ruokia maustaessa usein kuuluukin "hups", kun vähän lorahtaa chiliä kastikkeeseen. Mutta kyllä tuohon purkin isoon suuaukkoon äkkiä tottuu.

  Meillä on aika vähän pöytätilaa keittiössä ja kun ennen tykkäsin pitää pöytätasoilla paljon tavaraa, niin nykyään haluan pitää pöytätasot tyhjinä, jotta keittiötä olisi helpompi siivota ja pitää siistinä. Leiville ja hedelmille esimerkiksi piti löytää joku paikka. Olenkin tehnyt maritusoperaation meidän keittiössä ja kaikki ylimääräiset purkit ja tavarat sai lähteä niin sain kaappeihin tilaa.
  Kävin sitten ostamassa Clas Ohlsonilta muovisia koreja, jotka sopivat meidän keittiön kaappiin täydellisesti. Näin kaappien ilme näyttää yhtenäiseltä ja siistiltä ja sain leiville ja hedelmillekin hyvän säilömispaikan ilman, että niitä tarvii pitää pöytätasolla. Yks hyvä puoli vielä on korissa, että leivänmurut eivät leviä pitkin pöytää vaan ne jäävät koriin, josta ne voi kätevästi kipata roskiin.
  Hedelmien ja leipien lisäksi yhdessä korissa on lisää kuiva-aineita (säilykepurkit, kahvi, lihaliemikuutiot yms) ja kertakäyttöastiat löytyvät toisesta korista. Toisessa kaapissa mulla on vielä yksi kori, johon olen laittanut leivontatarvikkeet. Vielä kun astiaston saisi yhtenäiseksi, niin ois täydellistä!
  Me muuten tuossa alkuvuodesta ostettiin Maskusta uusi 6-hengen ruokapöytä, kun meillä aikaisemmin oli 4-hengen pöytä. Ostettiin ihan perus pöytä, koska mittojen suhteen sen piti olla tietyn kokoinen, jotta se mahtuu meidän keittiöön. Emme hankkineet uusia tuoleja vaan otimme mun vanhemmilta pari pinnatuolia, jotka itseasiassa ovat mun isovanhempien vanhat tuolit. Emme halunneet ottaa enempää tuoleja, ettei keittiöstä tule liian tukkoinen, koska toisella puolella on kaksi Trip Trap -syöttötuolia. Oon ollu kyllä niin onnellinen, että keittiönpöydällä on enemmän tilaa!

Miten te saatte pidettyä järjestystä yllä keittiössä? Onko teillä jakaa jotain järjestysvinkkejä?

Aikaisempia postauksia meidän keittiöstä:
Keittiö
Meidän koti
Ruokapöydän muutos Vintage kalkkimaalilla

Ripaus syksyä ja loppuraskauden kuulumisia

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

  Hei! Pitkästä aikaa tulin kirjottelemaan tänne blogin puolelle ja päätin siksi kirjoittaa jonkinlaisen kuulumispostauksen ennen muita postauksia. Tarkoitus on vielä jossain vaiheessa julkaista menneestä kesästä yhteenveto ja kunhan saan olohuoneessa taulut oikeaan paikkaan, niin sisustuspostausta on tulossa. Myös vauva-aiheisia postauksia on tulossa tässä syksyn aikana ja toki myös reseptejä ja juhlafiilistelyä, sillä tässä loppuvuodesta pitäisi järjestää vauvan nimiäiset sekä 4v & 2v yhteissynttärit. Jos sinulla on Instagram, niin sieltä mun kuulumisia ja arkisia juttuja voi seurata paremmin reaaliajassa. Mut löytää sieltä nimimerkillä @jennislullaby.
  Tällä hetkellä voin aika huonosti, sillä mulla on viimeiset raskausviikot meneillään, olen aika kipeä jo fyysisesti, ja arki on ollut syyskuussa tosi kiireistä. Timo on ollut paljon ylitöissä joten oon joutunut venymään arjessa extrapaljon. Meillä myös esikoinen aloitti päiväkerhon joten siitä on tullut arkeen ylimääräisiä myös kuormittaviakin juttuja. Kipeitä supistuksia on tullut jostain raskausviikolta 30 lähtien ja tällä hetkellä olisin ihan valmis jo synnyttämään. Mutta nähtäväksi jää kuinka kauan vauva viihtyy masussa vielä kasvamassa. Vauvaa varten on kaikki valmiina, mutta mietimme vielä sitä, vaihdammeko uuteen isompaan autoon meidän nykyisen farmariauton ihan käytännöllisyyssyistä. Onhan meillä kohta jo kolme lasta.
Bomber -takki - Carlings | Sifonkipaita - Kirpputori/Lindex | Äitiysfarkut - H&m | Kengät - Kirpputori

  Tämä asu käytiin kuvaamassa syyskuun alussa, kun vietimme Timon kanssa kahdenkeskistä aikaa ja lapset olivat mummolassa yökylässä. Halusin vähän erilaisemman kuvauspaikan tällä kertaa. Yleensä kuvauspaikan valitsemme sen mukaan, että auton saa parkkeerattua mahdollisimman lähelle, sillä lapset odottavat kuvauksen ajan autossa. Nyt kun olimme liikenteessä ilman lapsia, niin kuvauspaikalla ei ollut niin väliä. Tykkäsin kyllä kovasti tästä taustasta!
  Asussa yhdistin yhden mun lempparikombosta: sifonkipaidan ja bomber -takin - toimii! Ja syksyyn kuuluu ehdottomasti erilaiset nilkkurit. Itse en tällä hetkellä omista kuin nämä yhdet, mutta näitä tuleekin käytettyä syksyisin ja keväisin paljon.



Miten teidän syyskuu on mennyt? Tykkäättekö te syksystä? Ja mitä mieltä ootte asusta?

Mukavaa loppuviikkoa!♥

Throwback style - Syyskuu 2012-2018

maanantai 3. syyskuuta 2018

2012. Muistan kun kaupoissa oli tollasia paksumpia farkkulegginssejä monessa eri kirkkaassa värissä ja ostin sitten vaihtelun vuoksi sellaisia. Ei tää nyt mitenkään huono asu ole, mutta nykyään pukeudun vähän yksinkertaisempiin väreihin. Toppaliivi oli myös yksi vaate, mitä en tänä päivänä vieläkään ymmärrä. Onhan se kivan näköinen, mutta sitten se kylmyys käsille jos ei ole jotain villapaitaa päällä! Tässäkin mulla on tosi ohut paita ja oon silti kävelly kouluun. Tästä asusta mulla ei ole mitään enää jäljellä enkä varmaankaan pukisi päälleni vaikka ihan kivalta tää näyttääkin, mut ei vaan enää ole yhtään mun tyylinen asu.
2013. Sama toppaliivi tämänkin vuoden kuvissa. Asu on ihan perus mun tyyliä siihen aikaan: legginssit ja joku pidempimallinen paita. Jotenkin surullista näissä kuvissa on se, että tuo vartalonmyötäinen paita ei tainnut päätyä mun päälle kovin montaa kertaa, koska ajattelin etten voi sitä käyttää, koska olen liian lihava. Terveisin tuosta olen lihonut melkein 10 kiloa tähän päivään (en siis laskenut raskauskiloja) :D Halusin vaan sanoa, että jokaisella meistä on ne omat epävarmuudet omaa vartaloa kohtaan, mutta se ei välttämättä ole totuus. Nyt kun katson näitä kuvia, niin en ymmärrä miten olen voinut ajatella noin! Paita näyttää hyvältä ja jos nyt vähän on jotain vatsamakkaroita niin mitä sitten? Ei tarvitse olla mallinmitoissa voidakseen käyttää tietynlaisia vaatteita! Voisin pukea tämän asun päälleni, mutta en tuota toppaliiviä!
2014 Ensimmäinen kuva on otettu raskausajalta, kun odotin esikoistamme (oisko ollut rv 26 tms). Siihen aikaan yritin päästä pukeutumisessa mahdollisimman helpolla, koska en halunnut kuluttaa raskausvaatteisiin hirveästi rahaa. Jalassa on äitiysfarkut ja muuten olen suosinut kerrospukeutumista, sillä päältä taitaa löytyä peräti toppi, t-paita, farkkutakki ja toppaliivi. Ja joo takit ei enää mahan takia mennyt kiinni joten siksi tällainen versio. Farkkupaita mulla on edelleen tallella ja sitä olen käyttänyt ahkerasti. Vaikka asussa on paljon kaikkea niin se on kuitenkin käytännöllinen syysasu kylmemmille ilmoille joten jatkoon tällee raskausaikana. Muuten en tiiä onko tarpeellista tuohon kaikkeen vaan valitsisin sellaisen takin, joka menee kiinni. Haha.

2015. Jotenkin tykkään tästä asusta paljon ja hiukan kyllä harmittaa, että tuon takin/trenssin olen laittanut kirpputorille, koska sille ei vaan ollut käyttöä. Oisin voinut käyttää kyllä hiukan enemmän. Tuon tyyppisiä kenkiä multa löytyykin ja ne on syksyisin ja keväisin ihan lemppareita ja tuo kivaa ryhtiä asuun. Asusta ei ole pahaa sanottavaa joten jatkoon.

2016. Sitten taas raskausasukuvia, joissa odotan tällä kertaa meidän tytärtämme. Päällä on kirppikseltä löytämä Mamaliciouksen äitiyshuppari, jota olen käyttänyt tässäkin raskaudessa. Harmitti vaan, että onnistuin hupparin sotkemaan pienen läntin kynsilakkaa, jota en ole saanut millään konstilla pois. Noista kengistä en tykkää tässä asussa joten ne vaihtaisin pois, mut muuten kiva asu.

2017. En osannut päättää kumman asun olisin ottanut tarkasteluun, niin otin molemmat. Yleensä otan asukuvat kerran kuussa, mutta on ollut vuosia, että niitä kuvia on otettu enemmän joten mennään näillä molemmilla. Ensimmäinen asu on mun mielestä tosi kiva ja odotan sitä päivää, kun saan taas kaivaa nuo mun luotto Molly -farkut jalkaani synnytyksen jälkeen. Tykkään paidasta myös, vaikkei se olekaan hirveän usen päätynyt päälleni.
  Toinen asu on otettu bloggaajien miitistä ja tämäkin oli tosi kiva. Vaatteet löytyy edelleen kaapista ja voisin ehdottomasti pukea päälleni. Tämä asu on myös varmaankin mun lemppari näistä kaikista. Tykkään hirveästi viininpunaisesta ja tuosta bombertakista! Farkkujen käyttöönottoa odotan myös paljon.

2018. Sitten uusimpaan asuun, joka on otettu nyt viime viikonlopulta. Näitä kuvia katsellessani huomasin, että oonpas muuten ihan turvonnut erityisesti kasvoista ja kyllä olisin jo valmis synnyttämään tuon meidän vauvan! Tämä asu on samankaltainen kuin tuo vuoden 2017 toinen asu, mutta raskausmahan kanssa. Mun mielestä sifonkipaita ja bombertakki vaan toimii yhdessä ja nimenomaan musta ja viininpunainen. Asu on jo vähän syksyisempi nilkkureiden ansiosta. Näitä kuvia tulee sitten myöhemmin lisää tänne blogin puolelle.

Löytykö teiltä lemppariasua näistä syyskuun asukuvista?

Fanola No Yellow - Tehokas hopeashampoo

keskiviikko 29. elokuuta 2018

  Pakko tähän heti myöntää, etten ole hirveästi tutustunut hopeashampoiden maailmaan, sillä en ole niitä kovin paljoa käyttänyt. Oon oikeasti tosi laiska hoitamaan hiuksia, mutta varmaan noin vuosi sitten aloin kyllästyä vaaleiden hiuksieni keltaiseen sävyyn. Kävinkin kampaamolla värjäämässä hiuksiani kylmemmäksi ja jatkoin hiuksien hoitamista kotona hopeashampoolla.
  Googlettelin parasta hopeashampoota ja tosi monet olivat suositelleet Fanola No Yellow -merkkistä hopeashampoota joten tilasin sen testiin. Tai no voiko sanoa edes, että testiin jos tilasin samantien 1000ml kokoisen purkin? Haha. Tilasin shampoon Cocopandalta, koska sen sai sieltä tosi halvalla ja itse asiassa nyt kun kurkkasin, niin se on siellä vielä halvemmalla tällä hetkellä, jopa -60% alennuksella. Shampoo on tosi riittoisaa ja tehokasta, eikä sitä tarvitse käyttää jokaisella suihkukerralla joten purkki varmasti riittää kauan! Ja vähän pienempikin purkki.
  Heti kun aloitin tuotteen käytön, huomasin eron entiseen ja hiuksieni väri muuttui kylmemmäksi joten se taittoi hyvin keltaista pois. Tuotteen vaikutusaika pitäisi olla n.1-5 minuuttia ja itse annan shampoon vaikuttaa aina muutamia minuutteja. En ikinä katso aikaa kellosta.
  Shampoo on aika tujua joten suojakäsineiden käyttö olisi varmaan ihan suotavaa jos ei halua violetteja kynsiä ja käsiä. Myönnän, että itse en ole koskaan käsineitä käyttänyt, mutta ehkä paremman lopputuloksen saamiseksi olisi varmaan ihan hyvä vähän paremmin vaahdottaa ja hieroa shampoo päähän. Mulla kun on montaa eri vaalean sävyä hiuksissa, niin joistakin kohdista shampoo tuntuu taittavan keltaisuutta pois paremmin kuin toisesta kohtaa. Toki sekin niin riippuu missä valossa hiuksia katsoo. Shampoo ei kuitenkaan jätä hiuksia violetiksi tai siniseksi, vaikka tosi tehokasta onkin. Tykkään myös shampoon tuoksusta.

  Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin shampoo ehkä vähän kuivattaa hiuksia joten jokaisella suihkukerralla tuotetta ei tule käyttää ja olisi hyvä pitää huolta esimerkiksi hiusten latvoista. Tämä ei tosiaan ole mikään ammattilaisen tai hiustuntijan mielipide, mutta jos haluat keltaisesta väristä hiuksissa eroon, niin kannattaa tämä shampoo pitää mielessä ja laittaa testiin. Ainakin tämä toimii minulla!


Oletteko te testanneet tuotetta? Onko se toiminut teillä? Onko teillä jotain muuta lemppari hopeashampoota, jota voisitte suositella?

Pintaa syvemmälle 4. - Uskon Jeesukseen

sunnuntai 26. elokuuta 2018

  Nyt tulee varmaan blogihistoriani henkilökohtaisin postaus, joka on pyörinyt luonnoksissa kauan. En ole koskaan nimittäin tehnyt kokonaista postausta uskostani, vaikka se joissain sivulauseissa onkin ollut esillä. Haluan muistuttaa tässä kohdin siitä, että tämä postaus on vain mun henkilökohtainen kokemukseni, yksi osa minun elämästäni, jonka haluan jakaa tänne nyt tekstiksi. Kunnioitetaan siis toistemme mielipiteitä ja kokemuksia, vaikka ymmärränkin, että siellä ruudun takana on varmasti monenlaista elämäntarinaa, johon usko on liittynyt joko positiivisella, negatiivisella tai neutraalilla tavalla.

  Olen koko ikäni ollut uskossa. Olen uskovaisesta perheestä, jossa seurakunta tuli tutuksi jo pienestä pitäen. En kuitenkaan koe, että mut olisi uskoon pakotettu vaan olen saanut tehdä omat valintani ja tiedän sen, että vanhempani hyväksyisivät minut, vaikka olisin valinnut toisinkin. Jossain vaiheessa uskosta tuli itselle henkilökohtainen ja todellinen. Erityisesti yläasteella, kun oli vaikeaa, suhde Jeesukseen antoi toivon, lohdun ja syyn elää.
  Olen kuitenkin käynyt omat niin sanotut hengelliset kriisit ja joutunut kyseenalaistamaan asioita kuten esimerkiksi sen, miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtua ja kuuleeko Jumala rukouksia tai kiinnostaako Häntä ylipäätänsä mun elämä. Jumala on ollut elämässäni kuitenkin niin todellinen ja olen kokenut esimerkiksi monia rukousvastauksia, etten voisi ikinä luopua uskostani.
  Usko on kulkenut mukana läpi nuoruuden identiteettikriisien ja oman itsensä etsimisen, jolloin myös se on näyttäytynyt elämässäni eri tavalla. Joskus olen tuonut elämässäni enemmän esille sitä, että olen uskossa, mutta ehkä tänä päivänä olen vähän liiankin varovainen asian kanssa, vaikkei syytä pitäisi olla. Ajattelen silti, että haluan kunnioittaa toisen tapaa elää ja katsoa tätä maailmaa, mutta toivon, että se tapahtuisi myös toisin päin.
  Usko on elämäni tärkein asia, joka oikeastaan näkyy kaikessa mitä teen. Se näkyy esimerkiksi arvoissa, maailmankatsomuksessa, valinnoissa, musiikkimaussa, vapaa-ajan viettotavoissa jne. Se on itselleni yhtä luonnollinen asia kuin hengittäminen joten sitä on vaikea erottaa muusta elämästä, enkä tietoisesti sitä ajattelekaan. Omasta mielestäni olen kuitenkin ihan tavallinen nuori nainen, eikä mun usko välttämättä mitenkään päälle päin näy.

  Mulle usko merkitsee armoa, toivoa ja rakkautta. Olen syntinen ja teen väärin päivittäin, mutta silti kelpaan Jumalalle. Se ei tarkoita sitä, että pitäisin armoa halpana. Se ei tarkoita sitä, että voisin tehdä mitä vaan ajatellen, että saan ne kuitenkin anteeksi. Jeesus tietää meidän menneet synnit, meidän nykyiset synnit ja myös ne tulevat - Ja silti Hän halus kuolla meidän syntien tähden, jotta me voitais elää vapaana ja olla yhteydessä Jumalaan. Se on rakkautta ilman ehtoja ja se on armoa, jota ei voi ansaita.
  Uskovaiset ei siis todellakaan ole synnittömiä tai täydellisen pyhiä kirkkaine sädekehineen vaan armahdettuja syntisiä. Ihan yhtä syntisiä me kaikki ollaan ja jokainen meistä tarvitsee tuomitsemisen sijaan rakkautta, armoa ja viestin siitä, että sinä olet arvokas, sinä kelpaat huolimatta siitä, mitä olet tehnyt.
  Meidän perheessä usko näkyy arjessa esimerkiksi siinä, että käymme seurakunnan tilaisuuksissa, kuuntelemme hengellistä musiikkia, rukoilemme esimerkiksi lasten kanssa iltarukouksen ja pyydämme Jeesusta siunaamaan meitä ja meidän läheisiä ihmisiä. Tällä hetkellä olen jättänyt seurakunnassa palvelemista vähän vähemmälle pienten lasten vuoksi, mutta jonkin verran otan musiikkivastuuta seurakunnassa ja toimin tällä hetkellä solun eli meidän seurakunnan pienryhmän johtajana. Seurakunnan toiminta on hyvin laajaa ja se toimii pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin joten itselleni on tärkeää tuoda myös oma panokseni palvelemalla jossakin työmuodossa.

   Myös Raamattu löytyy meidän kirjahyllystä useampanakin kappaleena ja lapsille luemme Raamatun kertomuksia. Mun elämääni ei ole koskaan kuuluneet päihteet tai baarielämä vaan viikonloput olen viettänyt seurakunnalla. Mulle tuo myös turvaa se, että vaikeissa elämäntilanteissa voin luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja Jumala voi kääntää vaikeatkin asiat voitoksi. Rukoilen myös Jumalalta johdatusta mun elämään, jotta osaisin tehdä oikeita valintoja. Lyhyesti sanottuna, usko on elämässäni tärkeä asia, joka tuo paljon voimavaroja arkeen ja seurakunnan yhteisöllinen elämä rikastuttaa paljon elämää ja vapaa-aikaa.

Mitä ajatuksia teksti teissä herätti? Kuuluuko usko tai seurakunta millään lailla teidän elämään?

Lue myös muut Pintaa syvemmälle sarjan osat:
Nuorena naimisiin
Kotiäitinä kahdelle lapselle
Kun raskauspahoinvointi haittaa arkea

Äidin ja tyttären samisreput Cream bearilta + Arvonta!

torstai 23. elokuuta 2018

Yhteistyössä Cream Bear & Kidspot
  
  Mulla on ollut kauan mielessä hankkia itselleni reppu, sillä kahden lapsen äitinä (pian kolmannen) sitä tavaraa on paljon, mitä täytyy kantaa mukana. Jos oon lasten kanssa matkassa, niin mun käsilaukku on ihan älyttömän iso ja painava. Pidän sitä yleensä tuossa käsivarrella, kun olalla se ei pysy, mutta siinä se vaikeuttaa lapsien käsistä pitämistä.
  Käsilaukku on myös hyvin epäkäytännöllinen, koska jos siellä on koko perheen tavarat, sieltä löytyy niin lapsien vaipat, pyllypyyhkeet, eväät, vesipullot kuin mun meikit, kännykkä ja järjestelmäkamerakin. Saan aina pelätä mun kameran puolesta. Lapset kun ovat niin omatoimisia, mutta eivät välttämättä osaa sulkea esimerkiksi vesipulloa kunnolla. Repun ansiosta saisin ensinnäkin kädet vapaaksi, mutta myös omat tärkeät tavarani turvaan.
  Mulla ei ollut erityistä toivetta sille, millaisen repun hankkisin, mutta en halunnut kuitenkaan ihan tavallista koulureppua, sillä sellainen multa jo kotoa löytyy. Halusin sellaisen repun, joka sopii myös asuihin ja näyttää niissä hyvältä ilman sellaista fiilistä, että olisin esimerkiksi patikoimaan menossa. Itse olen jo kouluni käynyt, mutta miksei tämä laukku sopisi myös kouluun ja ehdottomasti myös vapaa-ajalle kuten kaupungille. Siksi olinkin älyttömän innoissani, että sain mahdollisuuden upeaan yhteistyöhön Cream Bearin kanssa!


  Nämä ihanat nallehahmot ovat taiwanilaisen naisen käsialaa. Hän sai idean kehittää suloisista nallehahmoistaan laukkubrändin ja perustikin Cream Bear myymälän Malesiaan vuonna 2017. Tällä hetkellä myymälöitä on noin kymmenen mm. Kreikassa, Thaimaassa, Singaporessa ja Helsingissä. Helsingin myymälä on avattu juhannuksena 2018 joten laukkuja on saanut Suomesta vasta vähän aikaa.
  Suomessa yrittäjänä toimii Riikka Tuovinen miehensä kanssa. Riikka oli saanut mieheltään Cream Bearin laukun tulijaiseksi Singaporesta ja ihastui reppuun heti ihanan nallehahmon ja repun käytännöllisyyden vuoksi. Useampaan kertaan ihmiset olivat pysäyttäneet Riikan ja kyselleet, mistä reppua saisi joten siitä lähti sitten idea, että Suomeenkin olisi hyvä saada Cream Bear -myymälä. Reput valmistetaan käsin PU-nahasta, joka on synteettistä ns. vegaaninahkaa. Materiaali kestää käyttöä ja on myös vedenkestävä.
  Itsekin ihastuin tuohon nallehahmoon, sillä onhan se suloinen. Sain yhteistyön tiimoilta valita kaksi laukkua, joten valitsin toisen Classic -mallin repun itselleni ja toisen 1v8kk ikäiselle tyttärelleni, mutta vähän pienemmässä koossa. Aluksi mietin, että onko laukut kuinka pieniä, mutta sain kyllä todeta, että kyllä niihin paljon tavaraa saa mahtumaan. Erilaisia taskujakin oli useampi joten tavaroita saa mukavasti erilleen, eikä kaikkia tarvitse laittaa samaan taskuun. Ihana yksityiskohta repussa oli nallen silmälasit, joissa on pienet vetoketjulliset taskut!
  Reppu on hyvä myös tytärtäni ajatellen, sillä hän saa nyt omat tavaransa omaan reppuunsa, jolloin kaikkia ei tarvitse edes yrittää laittaa mun laukkuun. Laukut myös olivat todella laadukkaan ja kestävän tuntuisia, eikä mitään sellaisia, jotka menevät heti parin käytön jälkeen rikki. Myös meidän neiti ihastui laukkuun ja sanoikin heti "nanne (=nalle)". Ainoastaan se oli vähän ongelmana, että reppu oli vielä hiukan iso hänelle, mutta äkkiähän nuo lapset kasvaa ja laukku on sopivampi esimerkiksi kerhorepuksi ja erilaisille reissuille. Laukkujen mukana tuli kaupan päälle kaksi nalle avaimenperää ja ne olivat erityisesti meidän lasten mieleen.
Mun asu: Bomber -takki - Stay/Carlings | Äitiysfarkut - H&m | Kengät - SoWhat/Vamos

Tytön asu: Bomber -takki - Kirpputori/Lindex | Housut - Kirpputori/Lindex | Kengät - Kirpputori/H&m | Reput - Cream Bear (saatu)


Arvonta on päättynyt!

Myös te hyödytte tästä yhteistyöstä, sillä Cream bearin ja KidSpotin kanssa haluamme arpoa teille yhden Classic -mallisen repun. Joten arvonnan säännöt tulee tässä:


1. Käy Cream Bearin nettisivuilla ja valitse sieltä minkä Classic -mallin repun ottaisit jos voittaisit arvonnassa. Kirjoita se kommenttikenttään.
2. Arvontaan voi osallistua kaikki, mutta yhden lisäarvan saa jos olet blogini lukija tai seuraat minua Bloggerin, Instagramin (@jennislullaby), Facebookin, Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta. Mainitse lisäarvasta kommentissa.
3. Liitä kommenttiin vielä sähköpostiosoitteesi tai Instagram-tilisi, jotta saan sinuun yhteyden mikäli voitat. Jos en saa voittajaan yhteyttä parin päivän sisällä, arvon uuden voittajan.
4. Aikaa osallistua on tasan viikko eli 23.8-30.8.2018
5. Onnea arvontaan!♥

Näin valehtelen somessa -haaste

sunnuntai 19. elokuuta 2018

  Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa vastaillaan blogiin ja someen liittyviin kysymyksiin. Sosiaalinen media on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jotkut ajattelevat ihmisten valehtelevan jos he eivät jaa kaikkia ikäviä hetkiään sinne. On mullakin ollut nuorena vaiheita, että sitä tuli jaettua ihan kaikki jonnekin Irc-galleriaan tai Facebookiin ja kieltämättä ne jutut hävettää. Nykyään ajattelen, ettei nettiin kuulukaan jakaa kaikkea elämästään ja jaankin vain pienen osan elämästäni somen puolelle. Oon itse ihmisenä tosi avoin, mutta on tiettyjä asioita, joita en nettiin halua jakaa ja nämä asiat jaan sitten lähimmille ihmisille. Näistä jo esimerkkinä meidän lasten nimet ja tunnistettavat kasvokuvat, jotka edelleen aiheuttavat ihmetystä joillekin, ettemme mieheni kanssa niitä halua jakaa.
  Olen myös rajannut somen käyttöäni niin, että Facebook on kaikista henkilökohtaisin, jossa kavereina mulla ei enää ole puolituntemattomia ihmisiä, joille en ole koskaan puhunut. Blogi ja Instagram -tilini taas ovat julkisia, vapaasti seurattavia. Tämä on myös ollut hyvä rajaus. Oma elämäni ei ole mitenkään hohdokasta. Elän tavallista perheenäidin elämää, joka vaan on sattunut rakastumaan bloggaamiseen ja kauniiden asioiden kuvaamiseen. Mutta nyt itse haasteeseen, jossa itse perustelen joitain valintoja someen liittyen ja kerron miten "valehtelen" teille blogin tai somen puolella.
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Kyllä ja ei. En mene pelkästään sellaisiin ravintoloihin tai tapahtumiin, joista tiedän saavani hyviä kuvia vaan menen paljon myös muista syistä. Mutta kuvia otan sellaisista paikoista someen, jotka ovat kaunista kuvattavaa ja sopivat blogini/Instagram kuvieni tyyliin. Tykkään esimerkiksi valoisista kuvista joten hämärässä ravintolassa otetut kuvat harvoin päätyvät esimerkiksi Instagramiin, vaikka ruoka ja paikka olisikin muuten hyvä. (Instastoryyn ehkä)

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Kyllä ja en. Blogissa ja somessa olevat kuvat ovat siinä mielessä aitoja, että sisustan ja pukeudun oikeasti näin. Tosin sommitteluun ja esimerkiksi kattaukseen panostan enemmän, jos kuvat ovat menossa blogiin. Ja totta kai otan sisustuskuvat ensin siivottuani. Eihän meillä todellakaan aina näytä siltä, mitä ottamissani kuvissa. Joskus olen saattanut myös siirtää jotain sisustustavaroita, jotta ne kuvassa näyttäisi paremmalta, mutta käytännössä en voisi niitä pitää kyseisessä paikassa esimerkiksi lapsien vuoksi.

En ota itsestäni kuvia enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Kyllä ja ei. Pääsääntöisesti olen ilman meikkiä jos olen vaan kotona joten en aina sillä lailla mieti esimerkiksi Insta stories -videoita. Mutta esimerkiksi blogikuvissa/instakuvissa minulla on aina meikkiä. Koen sen liittyvän ehostukseen. Tosin meikittömät kuvat ei ole mikään ongelma.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Kyllä. En tosin koe, että blogillani olisi mitään tiettyä brändiä, mutta totta kai mä mietin sitä, että kirjoitan vain sellaisista asioista, jotka sopii omaan blogiini. Blogini kuvastaa minua ja omia arvojani joten en esimerkiksi mainostaisi tai kirjoittaisi täällä mitään sellaista, mikä ei näihin arvoihin sopisi.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Ei. Muokkaan kuvissa ainoastaan terävyyttä, valoisuutta, kontrastia yms. En koskaan itseäni. Toki kiinnitän huomiota kuvakulmiin ja asentoihin, jotta minä ja kuvat ylipäätään näyttäisi hyvältä, mutta en muokkaa finnejä, mustelmia tai arpia pois tms. Esimerkiksi juuri näissä kuvissa mulla on jalassa hirveä arpi, joka ei ihme kyllä hirveästi näissä näy. Oon myös mestari saamaan järjettömiä mustelmia joten luonnollisesti nekin näkyvät kuvissa.


Silottelen elämääni somessa.
Kyllä ja ei. En yritä tehdä elämästäni mitenkään hohdokkaampaa tai jotain mitä se ei ole, mutta niin kuin melkein jokainen, jätän somesta paljon asioita pois. En jaa elämästäni niitä hetkiä, kun koen olevani huono äiti ja itken kotona, kun mies on ylitöissä ja mulla hajoaa pää lasten kanssa. Uskokaa tai älkää jokaisella on näitä huonompiakin hetkiä, vaikkei niitä someen toisi. Haluan pitää blogini ja somekanavani positiivisena ja inspiraatiota tuovana, jonne jaan niitä positiivisempia hetkiä eli siis vain hyvin pienen osan elämästäni. Joskus saatan tehdä postauksen jostain henkilökohtaisemmasta ja kipeämmästä aiheesta, mutta pääsääntöisesti jaan vain positiivisia juttuja.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En. Mulla ei ole yhteistöitä hirveästi ollut, mutta en kadu niistä yhtään. Ehkä blogin alkuaikoina joitain olisin voinut harkita vähän enemmän ja miettiä, että sopiiko tämä mun blogiini, mutta nykyään oon siinäkin tosi tarkka.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
En. Huomaan kyllä ajattelevani, että "tämä ois kyllä niin instamatskua", mutta ei mulla Instagram ole mielessäni kuitenkaan koko aikaa ja muutenkin aika harvakseltaan mä sinne kuvia lisäilen. Voisin varmaan vähän aktiivisempikin olla. Insta storyyn lisäilen välillä vähän enemmän juttuja.

Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei. En usko kenenkään elämän olevan täydellistä. Monesti blogeista saa ehkä sellaisen kuvan, että bloggaajan elämä on vain hienoja ravintoloita ja juhlia yms, koska sinne jaetaan vaan näitä ylellisiä hetkiä tai kuvia. Kyllä sitä itse on monet kerrat miettinyt, että kiinnostaako ketään oikeasti tällaisen tavallisen tallaajan blogi, kun ei mun elämä ainakaan ole mitään hohdokasta. Hah.
Mekko - Kirpputori/Gina tricot | Kengät - Citymarket | Aurinkolasit - Glitter

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja ja googlaan nimeäni tasaisin väliajoin.

En seuraa, eikä musta siellä mitään kirjoitettaisikaan, koska mulla on suhteellisen pieni blogi. Nimeäni googlailen joskus, mutta haluan pitää yksityisyydestäni kiinni, enkä ole yhdistänyt blogiin koko nimeäni - ja parempi näin.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.
En. Ei tosin ole kauaa, kun mietin sitä, pitäisikö alkaa kirpputoreilta keräämään jotain kuvausrekvisiittaa kuten tekokukkia sommittelua varten, jotta saisin kuvista mielenkiintoisempia. En kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi sellaista tehdä. Ikinä en ostaisi vaatteita pelkästään kuvattavaksi!

Bloggaaminen ei ole oikea työ.
Ei, en ole samaa mieltä. Se on oikeaa työtä, johon saa kulumaan ihan helposti saman työmäärän kuin mihin tahansa muuhunkin työhön. Sydämeni sykkii kuitenkin sosionomin ammatille, johon olen kouluttautunut, etten itse halua bloggaamisesta itselleni työtä. Mutta ei sekään niin helppoa ole saada itsensä siihen pisteeseen, että voisi tienata blogilla elannon.

Mitä te ajattelette näistä väittämistä? Onko samoja vai eri ajatuksia?

Päivä kanssani tiistai 14.8 - Lapsiperheen arkea

keskiviikko 15. elokuuta 2018

  Pitkästä aikaa my day -postausta meidän perhearjesta. Tiistai oli aika kiireinen päivä, eikä oltu paljon kotona. Jos oot uusi lukija, niin hoidan kotona kahta lastani (poika 3v8kk ja tyttö 1v8kk) ja pian jään äitiyslomalle, kun vauva syntyy lokakuussa. Mun arkipäivät siis menee kotona, kun mieheni Timo on töissä. Lasten kanssa touhutaan ihan arkisia juttuja kuten käydään kaupassa, tehdään ruokaa ja kotitöitä. Sitten käydään puistoissa, perhekerhoissa, kavereilla yms. Iltaisin saan itse hengähtää, kun Timo tulee töistä ja saatan lähteä esimerkiksi kaupungille ihan yksin kiertelemään. Mutta nyt itse postaukseen:

klo. 06:36
Meidän tyttö tulee mut herättämään. Jäädään sänkyyn makoilemaan, selailen puhelinta ja luen tytölle kirjoja. Pikku hiljaa lähdetään tekemään aamutoimia.

klo.07:10 Herää vuorostaan meidän poika ja jatketaan aamutoimien tekemistä ja siirrytään aamupalalle. Lasten syödessä aamupalaa tarkistan Facebookista monelta ruokakauppa aukeaa ja avaan tietokoneen tätä postausta varten. Meidän pitäis nimittäin käydä tänään ruokakaupassa ja olisi kaikkea muutakin tekemistä, etten tiedä missä vaiheessa ehdittäis kauppareissu tehdä ellei sitten tässä heti aamusta.

klo.09:32 Tullaan kaupasta ja käyn vaan nopeasti laittamassa ruoat kaappiin ja pakkaan vähän laukkua niin lähdetään sitten helluntaiseurakunnan perhekerhoon. Lapset tykkää olla siellä kovasti, kun siellä on myös saman ikäisiä ja tuttuja lapsia.

klo.12:10 Päästään kotiin ja meidän neiti onkin nukahtanut autoon. Ajattelinkin, että näin varmasti käy, mutta annan hänen nukkua päikkärit loppuun autossa. Olisi aivan turhaa herättää hänet, koska hän nukkuu muutenkin max 45 minuutin päikkärit, ettei ne vaikuta yöuniin. Meen itse tekemään ruokaa.

klo.13:05 Levätään hetki ja mennään käymään kirppiksellä, kun pitäisi löytää lapsille kenkiä. Ei löydy tällä kertaa mitään joten mennään kotiin.
klo.15:03 Ovikello soi, kun olin sopinut facebook-kirppiksen kautta noudon kumppareista. Onneks pääsin niistäkin eroon! Alan tehdä ruokaa.

klo.17:52 Ei jaksais lähteä minnekään, mutta haluan mennä käymään kirjastossa lainaamassa itselleni kirjoja joten lähden käymään siellä ja lainaan muutaman kirjan. Tykkään hirveästi kaikista psykologiaan tai itsensä kehittämiseen liittyvistä kirjoista. Ja toisena on sitten nämä järjestykseen liittyvät kuten Konmarit yms. Viimeks yritin lasten kanssa lainata kirjoja ja eihän siitä mitään tullut, kun ne olis halunnu ottaa kaikki kirjat alas hyllystä... Tällä kertaa kävin sitten yksin ja meni hiukan paremmin tämä reissu. Automatkalla mun täti soittaa ja kertoo olevansa lomalla ja tarjoutui meille lastenhoitoavuksi jos halutaan Timon kanssa käydä kahdestaan jossain. Sovittiin myös tapaamista ensi viikolle.


klo.19:20 Aloitetaan iltasiivoukset ja lasten iltapesut sekä laitetaan lapset iltapalan kautta nukkumaan. Onneksi lapset nukahtavat tällä kertaa hyvin, koska se tarkoittaa mulle ja Timolle enemmän parisuhdeaikaa.

klo.20:38 Vietetään Timon kanssa loppuilta jutellen ja välillä kännykkää räpläten kunnes nukahdan joskus 11 jälkeen.

Throwback style - elokuu 2012-2018

sunnuntai 12. elokuuta 2018

  Nyt tuntuu, että alan taas päästä ihanan kesän jälkeen mun perus postaustahtiin kiinni, mutta elämäntilanteet tosin muuttuu ja voi olla, että esimerkiksi vauvan syntymän jälkeen arki muuttuu taas sen verta, että joutuu vähän suunnittelemaan asioita uusiksi. Mun kesästä tulee vielä erikseen postausta ja käyn läpi mun summer bucket listan, et mitä tavoitteita tulikaan saavutetuksi. Oon kyllä sitä mieltä, että elokuu on vielä kesää ja syksy alkaa vasta syyskuussa joten vielä on kesää jäljellä!
  Oon siis skipannut kesä- ja heinäkuun asukuvat, mutta nyt ois vuorossa taas vanhoja asukuvia vuodesta 2012 tähän vuoteen eli Tb-style -postaus elokuulta.
2012. Näissä asukuvissa on jotain tosi kivaa tyttömäisyyttä, josta tykkään. En tiiä sit onko se noi hiukset vai noi vaaleanpunaiset housut. Oon näissä kuvissa 20-vuotias (täyttämässä 21v loppuvuodesta). Vaatteita mulla ei ole mitään jäljellä asusta, enkä tiedä pukisinko enää vaaleanpunaisia housuja, mutta toisaalta miksipäs ei. Ei tämä niin huono asu ole. Hiuksia voisin tänä päivänä laittaa vähän enemmän!
2013. Toisen kuvan rajauksesta päätellen oon varmaan ottanu nämä kuvat itselaukaisimella... No ei aina voi onnistua, haha. Asu on kyllä ihan kiva. Se on sifonkipaitaa lukuunottamatta ostettu kirppikseltä. Kengistä tykkäsin paljon, koska niissä oli pieni korko, niin niillä sai heti kävelyyn tietynlaista ryhtiä. Pukisin uudestaankin.
2015. Tästä shortsiasusta olin tosi epävarma ja oon itseasiassa edelleen, sillä tuo shortsihaalari löytyy multa vaatekaapista. En nimittäin ole ihan täysin varma sopiiko tämä mun vartalon muodoille. Käytin tätä kyllä alkukesästä, kun mun vauvamaha sinne vielä mahtui, mutta olisi kiva löytää sellaisia shortsihaalareita, joissa tuo shortsiosa olisi korkeavyötäröisempi, jolloin tällainenkin asu sopisi itselleni paremmin. Kengät vaihtaisin lipsuttimista pois, vaikka tämä asu sopisikin kenkiensä vuoksi parhaiten rannalle.
2016. Tässä asussa tökkii jokin ja se on varmaan nuo kengät. Vaihtaisin ne pois esimerkiksi nilkkureihin, jolloin saisin asusta vielä naisellisemman. Tämä onkin kunnon syysasu verrattuna näihin muihin ja odotin tässä meidän toista lastamme. Tuo valkoinen takki löytyy multa edelleen ja se oli ihan älyttömän hyvä kirppislöytö. Joku nimittäin halusi luopua uudenveroisesta takista vitosella, vaikka noita myytiin (ja en oo ihan varma myydäänkö edelleen vero modassa) uutena n.30 euron hintaan.

2017. Tämä oli mun kesän 2017 luottoasu. Tai siis niinä päivinä, kun oli hellettä ja tarkeni. Aloin toisen raskauden jälkeen löytää pikku hiljaa taas omaa vaatetyyliä. Muistan tästä asusta sen, että mun itsetunto-ongelmien vuoksi en olisi ikinä voinut vuosia sitten kuvitellakaan laittavani tällaista asua päälleni. Kesäisin käytin aina legginsseja tms, koska ajattelin että mun jalat on ihan hirveät ja ne täytyy peittää. Nykyään en onneks ole enää niin epävarma itsestäni, vaikka huonoja päiviä onkin joukossa ja raskaus muuttaa kroppaa koko ajan, mikä taas tuo sitä epävarmuutta pukeutumiseen. Tämä asu oli kenkiä lukuunottamatta kirppikseltä löydetty ja edelleen pukisin päälleni.
2018. Tässä oli taas mun tämän kesän yks helleasuista ja tuossa elokuun alussa käytiin tämä asu kuvaamassa. Oon nyt ollu kolme kesää raskaana, mutta tässä raskaudessa mun maha on ollut isompi, kun tämä vauva syntyy lokakuussa ja aikaisemmat lapset ovat syntyneet joulukuussa. Se on tuottanut vähän kriisiä hellepukeutumiseen. Tästä asusta tulee lisää kuvia sitten jossain vaiheessa.

Onko teillä näistä asuista lempparia?
Itse kallistun tuohon 2017 vuoden asuun.

Lastenhuoneen muutoksia

keskiviikko 8. elokuuta 2018

  Ajattelin tulla jakamaan taas muutamat kuvat lastenhuoneesta, sillä olemme tehneet sinne vähän muutoksia. Tässä kesän aikana olemme vaihtaneet huoneeseen lattian sekä katon. Lattia on lastenhuoneessa nyt sama kuin vanhempien makuuhuoneessa ja katto on samaa valkoista mdf-paneelia kuin koko asunnossa on jo. Lattialistat ja kattolistat on vielä vaihtamatta ja tarkoitus on vielä seinistä poistaa tapettia ja maalata, mutta en tiedä milloin se tehdään. Aikaisempi postaus lastenhuoneesta löytyy esimerkiksi tästä.
  Lasten kannalta isoin juttu oli kerrossängyn purkaminen erillisiksi sängyiksi. Meidän 3v8kk ikäinen poika ei ollut vielä halukas siirtymään kerrossängyn yläsänkyyn joten teimme tällaisen ratkaisun. Tässä on parin kuukauden päästä tapahtumassa kuitenkin iso muutos, kun uusi vauva syntyy, niin emme halunneet liikaa isoja muutoksia hänelle. Meidän 1v8kk ikäinen tyttö taas siirtyi laidattomasta pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn. Pinnasängyn laitoimme jo vauvaa varten valmiiksi meidän makuuhuoneeseen. Halusin myös tytön kannalta tehdä tämän muutoksen aikaisin, että hän ehtii tottua uuteen sänkyynsä ennen vauvan syntymistä.

  Muutoin lastenhuone on pysynyt ennallaan (järjestyksen vaihtoa lukuunottamatta) ja tykkään tästä jopa enemmän näin ilman kerrossänkyä. Tilaa meillä on vähän ja esimerkiksi isompia leluja on vaikea säilyttää. Haaveilen esimerkiksi meidän tytölle nukkekodin ostamisesta syntymäpäivälahjaksi, mutta sitten se ongelma, että mihin se mahtuu?! Leikkikeittiöstä mietin, että leikitäänkö sillä tarpeeksi vai olisiko sen aika lähteä. Nämä on näitä pienen asunnon pohdintoja. Oon kuitenkin ylpeä siitä, että olen saanut karsittua paljon leluja joten lastenhuoneen järjestystä on helppo pitää yllä, vaikka tilaa onkin vähän.

Mukavaa loppuviikkoa!♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan