Slider

Meidän koti: Terassi

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

  Ehkä mä jo uskallan julkaista tänne kuvia meidän terassista, kun se alkaa kalusteidenkin puolesta olla valmis. Paljon pientä hommaa on vielä tekemättä, kuten maalausta, lautojen lisäämistä, terassin öljyämistä ja tietysti sisustamista jne, mutta kyllä tuossa nyt jo kelpaa olla!
  Toukokuussa 2017 me alettiin purkamaan tätä meidän terassia. Mulla ei tähän ole juurikaan kuvaa laittaa, koska en yksityisyyssyistä halua koko asunnon julkisivua tänne blogin puolelle julkaista. Tämä yksi kuva varmasti kyllä antaa vähän kuvaa tuosta entisestä terassista. Siinä oli maassa betonilaatat ja niiden päällä puulaatat. Terassi oli ihan vino ja se oli laho vähän joka puolelta. Sen lisäksi tuo aita teki siitä tosi tukkoisen. Voin kertoa, että ei ollut kiva viettää tuossa kesäpäiviä lasten kanssa.

  Loppukesästä mun isä oli Timon apuna ainakin pari viikonloppua ja ne tekikin tuota pitkää päivää. Jonkin verran tehtiin myös itse ja mäkin oon maalaillut esimerkiksi aitalautoja syksyn pimeinä iltoina lasten mentyä jo nukkumaan. Eihän siitä oikein mitään meinannut tulla lasten ollessa hereillä! Ennen talvea saatiin terassi siihen kuntoon, että katteet ja terassilaudat oli paikoillaan sekä oltiin saatu pystytettyä sivuaita eli viimeistelyä vaille valmis. Me ei laitettu terassille mitään muita aitoja kuin sivuaidat ja tää on ollu meille tosi hyvä ratkaisu, sillä voin esimerkiksi keittiössä laittaa ruokaa ja nään koko ajan ikkunasta, mitä meidän lapset tekee. Tykkään sitä paitsi ihan älyttömästi tuosta avoimesta terassista! Timo asensi vielä noiden valkoisten tolppien viereen ledvalot, jotka on kivan näköiset pimeällä!
   Terassipöytä me hankittiin K-raudasta viime syksynä kesäkalusteiden loppuunmyynnistä. Se oli viimeinen ja vielä mallikappale niin saatiin se halvalla. Tuolit ostettiin tänä keväänä Tokmannilta. Säilytysarkku me käytiin hakemassa jokin aika sitten Minimanista. Oltiin kauan mietitty terassisohvaa, mutta en halunnut maksaa mieluisesta sohvasta 400-800€, niin olin jo ajatellut, ettei meille sohvaa tule. Näin kuitenkin Facebookin roskalavaryhmässä ilmoituksen, että joku halusi antaa kuormalavoista tehdyn sohvan ilmatteeksi. Kirjottelin äkkiä av:t ja yv:t sinne ja Timo haki kaverinsa kanssa nuo lavat meille. Ongelmaksi tuli sitten suht edullisten patjojen hankkiminen juuri tuota kokoa. Hain tällä viikolla sitten vihdoin Jyskistä pari patjaa (yht.60€), jotka ovat vähän liian pieniä syvyydeltään, mutta pituus on hyvä. Mukaan tarttui myös pari tyynyä alennuksesta (2,50€/kpl). Tarkoitus on ostaa vielä lisää tyynyjä selkänojaksi, kunhan löydän mieluisia.
Miltä tää muutos teidän mielestä näyttää?

Mökkiloma Lomaleivossa

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Postaus on toteutettu yhteistyössä Lomaleivon mökit kanssa

  Mainitsinkin edellisessä kuulumispostauksessa, että vietin tuossa kesäkuun puolessa välissä kaksi yötä Joutsassa mökillä 15 muun bloggaajan kanssa. Reissu oli kyllä unohtumaton, vaikka aluksi mietinkin kuinka itse pärjään ilman lapsia kaksi yötä. Kotiäitinä sitä elää niin symbioosissa lastensa kanssa, vaikka mulla omaa aikaa onkin. En ole myöskään ollut heistä juurikaan öitä erossa ja esimerkiksi meidän 1½ -vuotiaalle tytölle tämä oli ensimmäinen kerta, kun en ollut yöllä paikalla. Osasin itse kuitenkin rentoutua, vaikka pari videopuhelua kotiin soittelinkin.
  Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Nooran kanssa ajelemaan Seinäjoelta Lomaleivon mökeille, jonne kesti ajaa noin kolmisen tuntia. Lomaleivon mökit sijaitsevat Keski-Suomessa Joutsan kunnassa, lähellä Jyväskylää. Heillä on kolme viiden tähden mökkiä Kielo, Kissankello, Kaisla ja pieni yhden tähden kesätorppa Himma. Me bloggaajat majoituimme Kielossa ja Kissankellossa, jotka sijaitsevat ihan mökkien isännän ja emännän Violan ja Kalevin kodin ja lammastilan vieressä. Näissä mökeissä ei ollut rantaa ihan lähellä, mutta toisaalta eipä sitä kaivannut, sillä mökkien terassilla meitä odotti kuumalla vedellä varustetut ulkoporeammeet. Rantaan oli kuitenkin 200m joten jos järvivettä kaipasi, niin sinnekin oli mahdollista päästä. Kaisla mökki sijaitsi vähän kauempana ja siinä oli järvenranta vieressä.
Yhteiskuva: Helmi
  Itse nukuin Kissankello -mökissä, joka on valmistunut vuonna 2014. Täytyy nyt ensimmäisenä sanoa, että mökit oli aivan ihania ja niiden sisustukseen oli erityisesti kiinnitetty huomiota. Mökissä oli kaikki mitä mökkilomaan nyt tarvitsi ja paljon enemmän! Löytyi suihku, sauna, ulkoporeamme, grilli, kesäkeittiö, lapsille leikkimökki ja erillinen leikkipaikka Kielo -mökissä. Rannasta löytyi polkuvene ja soutuvene, jotka olivat vapaasti käytettävissä.


  Jos tykkää vähän alkeellisemmasta ja vanhanajan maalaisromanttisesta yöpymisestä, niin on mahdollista vuokrata myös yhden tähden kesätorppa Himma, josta löytyy nukkumapaikat neljälle, ulkohuussi, mutta myös juuri kesäkuussa valmistunut pihasauna ja palju.


  Lauantaina tilan emäntä ja mökkien vuokraaja Viola oli tehnyt meille ihanan aamupalan ja oli leiponut meitä varten itse sämpylöitäkin. Hän otti muutenkin meidät tosi lämpimästi vastaan. Viola kertoi aamupalan yhteydessä enemmän mökeistä ja Röykkälän lammastilasta, jossa heillä on seitsemänkymmentä lammasta. Pääsimmekin tutustumaan lampaisiin ja mieleen jäi erityisesti tilan Olivia-lammas, joka kulki perheen koiran mukana vähän niin kuin lemmikkinä. Olivian elämään pääsee tutustumaan Instagramissa @olivia.lammas

  Aamupalan jälkeen lähdimme suurimman osan bloggaajien kanssa kävelemään ja tietysti kuvailemaan Leivonmäen kansallispuistoon, joka on ihan lähellä näitä mökkejä. Menimme lyhyemmän reitin joka taisi olla jonkun parin kilsan mittainen. Onneksi vauva ei vielä painanut vatsassa, niin pysyin muiden mukana eikä esimerkiksi supistellut tai ollut pissahätä kokoajan! Siellä oli muuten ihan älyttömän upeat maisemat!






  Meidän lomaan tietysti kuului näiden lisäksi paljon poreammeessa istuskelua, grillausta, kuvailua, Aliasta ja hyviä ruokia. Lauantaina oltiin rannalla kuvailemassa ihanaa auringonlaskua. Osa kävi uimassa, mutta itse keskityin sillä kertaa vain kuvailemiseen ja hyttysten häätämiseen. Sunnuntaiaamuna toteutettiin herkullinen brunssi hedelmineen ja Mikki Hiiri -pannukakkuineen, jonka jälkeen laitettiin tavarat kasaan ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Olin kyllä ihan väsynyt monta päivää reissun jälkeen, mutta olihan tämä unohtumaton loma ihanien tyttöjen kanssa.♥
Yhteiskuva: Saara


  Voin kyllä lämpimästi suositella Lomaleivon mökkejä muillekin ja itsekin mietin, että voisin ihan hyvin mennä miehen ja lasten kanssa mökille uudestaankin. Olisi kiva päästä kokemaan myös ulkoporeamme talvella.♥

Kiitos Lomaleivon mökit ja Röykkälän lammastila sekä muut bloggaajatytöt ihanasta reissusta!♥
Lomaleivon nettisivut
Lomaleivon facebook-sivut
Lomaleivon Instagram: @lomaleivonmökkiloma

Muiden bloggaajien postauksia mökkireissusta:
(päivittelen listaa sitä mukaa, kun postauksia ilmestyy)

Susanna
Emilia

Sara
Noora
Marianne
Jenni
Aino

Pilvi
Katja
Miina
Emmi
Laura

Kesäkuun kuulumiset

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

  Kolmeen viikkoon en ole avannut bloggeria ja se tuntuu ihan hyvältä. Olen myös tietoisesti jättänyt kameraa kotiin ja koittanut elää enemmän ilman kameraa. En tosin ajatellut pitäväni mitään blogitaukoa, mutta nyt oli kiva tänne palata ja kirjoitella vähän kesäkuun kuulumisia. Instagramihan mulla päivittyy suht aktiivisesti ja jos haluaa mun kuulumisia seurata reaaliaikaisesti, niin @jennislullaby nimimerkillä mut löytää.
Ihan ensimmäisenä haluan kesäkuun kuulumisista nostaa esille mökkireissun Joutsassa, joka me tehtiin 16 bloggaajan voimin reilu viikko sitten. Tästä on tulossa kunnon postaus myöhemmin, mutta halusin näillä muutamalla kännykkäkuvalla vielä fiilistellä tätä reissua. Oli ihana irtiotto arjesta, vaikka aluksi mietinkin, että kuinka pystyn rentoutumaan, kun lapset on kotona. Mutta hyvin meni se reissu ja oli kyllä niin ihanat puitteet noissa Lomaleivon mökeissä.
Kesäkuussa myös vietimme isomummuni 90-vuotissyntymäpäiviä. Kunnioitettava ikä! Nappasimme myös viiden sukupolven kuvan toistamiseen.

Yksi viikonloppu veimme kaikki lastenhuoneen tavarat ja huonekalut olohuoneeseen ja vaihdoimme huoneeseen lattian. Paljon on hommaa vielä jäljellä ja oishan se hienoa jos pystyis koko huoneen remontoimaan kerralla, mutta siihen tarvittaisiin kyllä apua tai vähintäänkin lastenhoitoapua! Tavoitteena olisi saada koko huone remontoitua ennen vauvan syntymää.

Juhannusta vietettiin kotona ja muuten tuttuun tapaan kävimme Keuruulla helluntaiseurakuntien järjestämillä kesäjuhlilla eli Juhannuskonferenssissa. Mietin kyllä, että jaksaako sinne tänä vuonna mennä, koska meillä on nyt joka viikonloppu ollut jotain. Lähdimme kuitenkin ja onneksi Timo ajoi. Ois kyllä ihan kiva mennä sinne pitkästä aikaa yötäkin.

Tultiin Keuruulta illalla takaisin ja juuri kun olin menossa pesemään hampaita ja nukkumaan, astuin Plaston muovisen lelutraktorin päälle. En edes aluksi huomannut, että jalasta tulee verta ja mietin kauan, että lähdenkö päivystykseen, koska juhannuksena siellä kuitenkin olisi porukkaa. Varpaan taitekohdassa oli kuitenkin koko varpaan levyinen ja suht syvä haava, niin pakko sinne oli lähteä. En onneksi joutunut odottamaan kuin tunnin verran ja pari tikkiähän sinne laitettiin. Voin muuten kertoa, että jalka on ollut sen jälkeen kipeä ja oon nyt viikonlopun jälkeen ollut kotona vaan, kun on vaikea kävellä.

Näiden lisäksi olen pitänyt viikon verran kirppispöytää, tehnyt Ifolorille valokuvatilauksen ja yrittänyt kuumeisesti etsiä meidän kuormalavoista tehtyyn terassisohvaan patjoja, jotka ois sään kestäviä ja edes kohtuuhintaisia. Olen myös joutunut heittämään kesäkukkia roskiin, koska mun mökkireissun aikana niitä ei kasteltu, niin ne kuoli... Tosi kiireinen kesä on tulossa ja sanon jo näin etukäteen, että bloggaamistahti saattaa olla vähän hitaampaa, mutta en ole lopettamassa kuitenkaan, vaikkei postauksia tulekaan tasaiseen tahtiin. Palataan toivottavasti pian uuden postauksen parissa!♥

Millainen kesäkuu teillä on ollut? :)

Olisinpa tiennyt

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

  Psykoterapeutti Maaret Kallio aloitti #Olisinpatiennyt -kampanjan, jonka tarkoituksena on kirjoittaa kirje nuorelle itselle. Nuoruus onkin epävarmuuden ja itsensä etsimisen aikaa, mikä varmasti näkyy myös näissä mun omissa ajatuksissa. Kirjoitin vähän hajanaisesti ajatuksia lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta. Vaikka nämä ajatukset sisältävät paljon negatiivisia ja kipeitäkin asioita, niin silti toivoa on aina. Tärkeintä on se, kuinka nämä asiat on käsitellyt ja se, ettei jää siihen uhrin roolin. Jokaisella meistä on oman elämämme avaimet, älä luovuta niitä kenellekään toiselle. Ole itse vastuussa siitä, millaisen elämän itsellesi teet. Elätkö muita miellyttäen vai omia unelmiasi kohti, vaikka jotkut sanoisi mitä? Huonojen kokemusten ei tarvitse sinetöidä koko loppuelämää. Voit aina muuttaa elämäsi suunnan.

Olisinpa tiennyt, että kaikki järjestyy aina. Ei aina sillä tavalla tai aikataululla kuin olisi itse ajatellut, mutta silti kaikki järjestyy. Myös ilman sitä stressaamista.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki pojat leiki tunteilla tai unohda sua heti kun löytyy joku "parempi". Sellaiset pojat olisi pitänyt vain jättää omaan arvoonsa ja jatkaa pää pystyssä omaa elämää.

Olisinpa tiennyt, että tutustumalla itseeni ja hyväksymällä omat hyvät ja huonot puoleni, itsetuntoni paranisi ja saisin lisää itseluottamusta.

Olisinpa tiennyt, että löytyy poika/mies, joka rakastaa mua tällaisena kuin olen minun haavoistani ja huonoista puolistani huolimatta.

Olisinpa tiennyt, että intuitioon kannattaa uskoa, sillä se on pitänyt lähes aina paikkaansa.


Olisinpa tiennyt, että minä riitän. Riitän myös englannissa, vaikka se menikin lukiossa himaa ripoen läpi. Minun arvoni ei perustu siihen, kuinka hyvä olen koulussa. Minulla on ollut hyvä elämä tähän asti ja olen menestynyt elämässä, vaikka olinkin englannissa huonompi.

Olisinpa tiennyt, että minusta on vaikka mihin jos oikeasti haluan. Ei siis kannata piilottaa kynttilää vakan alle vaan loistaa omana itsenään. Minusta olisi myös varmasti ollut sinne yliopistoon, jonne en ikinä hakenut, koska ajattelin, etten huonon englanninkielentaidon takia siellä pärjää.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki näekään maailmaa samalla lailla kun minä vaan jokainen on ainutlaatuinen ja katsoo maailmaa omista kokemuksista ja maailmankuvasta käsin. Tämä myös muistutuksena, että on ihmisiä, joiden omatunto ei hievahdakaan valehtelusta tai siitä, että he ajattelevat vain itseään ja omaa etuaan.

Olisinpa tiennyt, mikä vapaus tulee siitä, että uskaltaa jättää myrkylliset ihmiset menneisyyteen. Miksi haluaisin elämääni ihmisiä, jotka haluavat minulle pahaa ja puukottavat selkään?
Olisinpa tiennyt, että olen arvokas, etten olisi antanut muiden kohdella minua huonosti.

Olisinpa tiennyt, ettei kateus tai vertailu muihin tuo mitään hyvää. Parempi olla vain paras versio itsestään.

Olisinpa tiennyt, ettei aina tarvitse asettaa rimaa niin korkealle. Joskus voi myös olla armollinen itselleen ja vähän himmata.

Olisinpa tiennyt, ettei minun tarvitse olla virheetön vaan saan olla ihminen, erehtyä ja oppia virheistä. Maailma ei myöskään kaadu siihen, etten päässyt ensimmäisellä kerralla mopo- ja traktorikortista läpi. Tai jos soitan tärkeässä esityksessä pianoa väärin tai en osaa aina laulaa nuotilleen oikein.

Olisinpa tiennyt 9-vuotiaana, etten ole lihava. En ole lihava myöskään silloin, vaikka joku muu kokisi oikeudekseen minua sillä nimityksellä haukkua. Kroppani on pian kantanut ja ruokkinut kolme lasta - se jos mikä on hieno asia. Sillä ei ole mitään merkitystä enää paljon painan tai paljon minulla on raskausarpia. Tärkeintä on, että minulla itselläni on kropassani hyvä olla. Arvoni ei perustu siihen millainen vartalo minulla on ja vastaako se tämän ajan kauneusihanteita.
Äitiysfarkkushortsit - Kirpputori/H&m | Toppi - Vero moda (uusi) | Kengät - Kirpputori | Aurinkolasit - Glitter

Olisinpa tiennyt, että minulla on oikeus asettaa elämääni rajoja. Voin olla ystävällinen ja kiltti ja silti samalla jämäkkä ja sanoa "ei". Tämä ihan joka elämän osa-alueella. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ulkonäköäni tai koskea minuun ilman lupaa. Kenelläkään ei ole lupaa lukea yksityisiä keskusteluitani, valehdella päin naamaa, tulla kutsumatta kotiini tai mitään muutakaan jos se ei minusta tunnu hyvältä ja koen, että rajojani rikotaan. Minulla on oikeus myös olla vihainen ja näyttää se.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki ihmiset tule minua ikinä hyväksymään, vaikka tekisin juuri niin kuin he haluavat.

Olisinpa tiennyt erityisherkkyydestäni, jolloin olisin ymmärtänyt itseäni paremmin miksi koin tietyt asiat erilailla. En ole vääränlainen, olen vain erilainen. Pärjään elämässä, vaikka olenkin hitaasti lämpeävä tuntemattomien ihmisten seurassa enkä ole koko ajan äänessä isossa ryhmässä. Vaikka olen ujompi, voin silti olla sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja hyvä myös sosionomin työssä. Minunlaisiani tarkkailijoita, rauhallisia ja kuuntelijoita tarvitaan myös.

Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan