Slider

Throwback style - Syyskuu 2012-2018

maanantai 3. syyskuuta 2018

2012. Muistan kun kaupoissa oli tollasia paksumpia farkkulegginssejä monessa eri kirkkaassa värissä ja ostin sitten vaihtelun vuoksi sellaisia. Ei tää nyt mitenkään huono asu ole, mutta nykyään pukeudun vähän yksinkertaisempiin väreihin. Toppaliivi oli myös yksi vaate, mitä en tänä päivänä vieläkään ymmärrä. Onhan se kivan näköinen, mutta sitten se kylmyys käsille jos ei ole jotain villapaitaa päällä! Tässäkin mulla on tosi ohut paita ja oon silti kävelly kouluun. Tästä asusta mulla ei ole mitään enää jäljellä enkä varmaankaan pukisi päälleni vaikka ihan kivalta tää näyttääkin, mut ei vaan enää ole yhtään mun tyylinen asu.
2013. Sama toppaliivi tämänkin vuoden kuvissa. Asu on ihan perus mun tyyliä siihen aikaan: legginssit ja joku pidempimallinen paita. Jotenkin surullista näissä kuvissa on se, että tuo vartalonmyötäinen paita ei tainnut päätyä mun päälle kovin montaa kertaa, koska ajattelin etten voi sitä käyttää, koska olen liian lihava. Terveisin tuosta olen lihonut melkein 10 kiloa tähän päivään (en siis laskenut raskauskiloja) :D Halusin vaan sanoa, että jokaisella meistä on ne omat epävarmuudet omaa vartaloa kohtaan, mutta se ei välttämättä ole totuus. Nyt kun katson näitä kuvia, niin en ymmärrä miten olen voinut ajatella noin! Paita näyttää hyvältä ja jos nyt vähän on jotain vatsamakkaroita niin mitä sitten? Ei tarvitse olla mallinmitoissa voidakseen käyttää tietynlaisia vaatteita! Voisin pukea tämän asun päälleni, mutta en tuota toppaliiviä!
2014 Ensimmäinen kuva on otettu raskausajalta, kun odotin esikoistamme (oisko ollut rv 26 tms). Siihen aikaan yritin päästä pukeutumisessa mahdollisimman helpolla, koska en halunnut kuluttaa raskausvaatteisiin hirveästi rahaa. Jalassa on äitiysfarkut ja muuten olen suosinut kerrospukeutumista, sillä päältä taitaa löytyä peräti toppi, t-paita, farkkutakki ja toppaliivi. Ja joo takit ei enää mahan takia mennyt kiinni joten siksi tällainen versio. Farkkupaita mulla on edelleen tallella ja sitä olen käyttänyt ahkerasti. Vaikka asussa on paljon kaikkea niin se on kuitenkin käytännöllinen syysasu kylmemmille ilmoille joten jatkoon tällee raskausaikana. Muuten en tiiä onko tarpeellista tuohon kaikkeen vaan valitsisin sellaisen takin, joka menee kiinni. Haha.

2015. Jotenkin tykkään tästä asusta paljon ja hiukan kyllä harmittaa, että tuon takin/trenssin olen laittanut kirpputorille, koska sille ei vaan ollut käyttöä. Oisin voinut käyttää kyllä hiukan enemmän. Tuon tyyppisiä kenkiä multa löytyykin ja ne on syksyisin ja keväisin ihan lemppareita ja tuo kivaa ryhtiä asuun. Asusta ei ole pahaa sanottavaa joten jatkoon.

2016. Sitten taas raskausasukuvia, joissa odotan tällä kertaa meidän tytärtämme. Päällä on kirppikseltä löytämä Mamaliciouksen äitiyshuppari, jota olen käyttänyt tässäkin raskaudessa. Harmitti vaan, että onnistuin hupparin sotkemaan pienen läntin kynsilakkaa, jota en ole saanut millään konstilla pois. Noista kengistä en tykkää tässä asussa joten ne vaihtaisin pois, mut muuten kiva asu.

2017. En osannut päättää kumman asun olisin ottanut tarkasteluun, niin otin molemmat. Yleensä otan asukuvat kerran kuussa, mutta on ollut vuosia, että niitä kuvia on otettu enemmän joten mennään näillä molemmilla. Ensimmäinen asu on mun mielestä tosi kiva ja odotan sitä päivää, kun saan taas kaivaa nuo mun luotto Molly -farkut jalkaani synnytyksen jälkeen. Tykkään paidasta myös, vaikkei se olekaan hirveän usen päätynyt päälleni.
  Toinen asu on otettu bloggaajien miitistä ja tämäkin oli tosi kiva. Vaatteet löytyy edelleen kaapista ja voisin ehdottomasti pukea päälleni. Tämä asu on myös varmaankin mun lemppari näistä kaikista. Tykkään hirveästi viininpunaisesta ja tuosta bombertakista! Farkkujen käyttöönottoa odotan myös paljon.

2018. Sitten uusimpaan asuun, joka on otettu nyt viime viikonlopulta. Näitä kuvia katsellessani huomasin, että oonpas muuten ihan turvonnut erityisesti kasvoista ja kyllä olisin jo valmis synnyttämään tuon meidän vauvan! Tämä asu on samankaltainen kuin tuo vuoden 2017 toinen asu, mutta raskausmahan kanssa. Mun mielestä sifonkipaita ja bombertakki vaan toimii yhdessä ja nimenomaan musta ja viininpunainen. Asu on jo vähän syksyisempi nilkkureiden ansiosta. Näitä kuvia tulee sitten myöhemmin lisää tänne blogin puolelle.

Löytykö teiltä lemppariasua näistä syyskuun asukuvista?

Fanola No Yellow - Tehokas hopeashampoo

keskiviikko 29. elokuuta 2018

  Pakko tähän heti myöntää, etten ole hirveästi tutustunut hopeashampoiden maailmaan, sillä en ole niitä kovin paljoa käyttänyt. Oon oikeasti tosi laiska hoitamaan hiuksia, mutta varmaan noin vuosi sitten aloin kyllästyä vaaleiden hiuksieni keltaiseen sävyyn. Kävinkin kampaamolla värjäämässä hiuksiani kylmemmäksi ja jatkoin hiuksien hoitamista kotona hopeashampoolla.
  Googlettelin parasta hopeashampoota ja tosi monet olivat suositelleet Fanola No Yellow -merkkistä hopeashampoota joten tilasin sen testiin. Tai no voiko sanoa edes, että testiin jos tilasin samantien 1000ml kokoisen purkin? Haha. Tilasin shampoon Cocopandalta, koska sen sai sieltä tosi halvalla ja itse asiassa nyt kun kurkkasin, niin se on siellä vielä halvemmalla tällä hetkellä, jopa -60% alennuksella. Shampoo on tosi riittoisaa ja tehokasta, eikä sitä tarvitse käyttää jokaisella suihkukerralla joten purkki varmasti riittää kauan! Ja vähän pienempikin purkki.
  Heti kun aloitin tuotteen käytön, huomasin eron entiseen ja hiuksieni väri muuttui kylmemmäksi joten se taittoi hyvin keltaista pois. Tuotteen vaikutusaika pitäisi olla n.1-5 minuuttia ja itse annan shampoon vaikuttaa aina muutamia minuutteja. En ikinä katso aikaa kellosta.
  Shampoo on aika tujua joten suojakäsineiden käyttö olisi varmaan ihan suotavaa jos ei halua violetteja kynsiä ja käsiä. Myönnän, että itse en ole koskaan käsineitä käyttänyt, mutta ehkä paremman lopputuloksen saamiseksi olisi varmaan ihan hyvä vähän paremmin vaahdottaa ja hieroa shampoo päähän. Mulla kun on montaa eri vaalean sävyä hiuksissa, niin joistakin kohdista shampoo tuntuu taittavan keltaisuutta pois paremmin kuin toisesta kohtaa. Toki sekin niin riippuu missä valossa hiuksia katsoo. Shampoo ei kuitenkaan jätä hiuksia violetiksi tai siniseksi, vaikka tosi tehokasta onkin. Tykkään myös shampoon tuoksusta.

  Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin shampoo ehkä vähän kuivattaa hiuksia joten jokaisella suihkukerralla tuotetta ei tule käyttää ja olisi hyvä pitää huolta esimerkiksi hiusten latvoista. Tämä ei tosiaan ole mikään ammattilaisen tai hiustuntijan mielipide, mutta jos haluat keltaisesta väristä hiuksissa eroon, niin kannattaa tämä shampoo pitää mielessä ja laittaa testiin. Ainakin tämä toimii minulla!


Oletteko te testanneet tuotetta? Onko se toiminut teillä? Onko teillä jotain muuta lemppari hopeashampoota, jota voisitte suositella?

Pintaa syvemmälle 4. - Uskon Jeesukseen

sunnuntai 26. elokuuta 2018

  Nyt tulee varmaan blogihistoriani henkilökohtaisin postaus, joka on pyörinyt luonnoksissa kauan. En ole koskaan nimittäin tehnyt kokonaista postausta uskostani, vaikka se joissain sivulauseissa onkin ollut esillä. Haluan muistuttaa tässä kohdin siitä, että tämä postaus on vain mun henkilökohtainen kokemukseni, yksi osa minun elämästäni, jonka haluan jakaa tänne nyt tekstiksi. Kunnioitetaan siis toistemme mielipiteitä ja kokemuksia, vaikka ymmärränkin, että siellä ruudun takana on varmasti monenlaista elämäntarinaa, johon usko on liittynyt joko positiivisella, negatiivisella tai neutraalilla tavalla.

  Olen koko ikäni ollut uskossa. Olen uskovaisesta perheestä, jossa seurakunta tuli tutuksi jo pienestä pitäen. En kuitenkaan koe, että mut olisi uskoon pakotettu vaan olen saanut tehdä omat valintani ja tiedän sen, että vanhempani hyväksyisivät minut, vaikka olisin valinnut toisinkin. Jossain vaiheessa uskosta tuli itselle henkilökohtainen ja todellinen. Erityisesti yläasteella, kun oli vaikeaa, suhde Jeesukseen antoi toivon, lohdun ja syyn elää.
  Olen kuitenkin käynyt omat niin sanotut hengelliset kriisit ja joutunut kyseenalaistamaan asioita kuten esimerkiksi sen, miksi Jumala sallii pahojen asioiden tapahtua ja kuuleeko Jumala rukouksia tai kiinnostaako Häntä ylipäätänsä mun elämä. Jumala on ollut elämässäni kuitenkin niin todellinen ja olen kokenut esimerkiksi monia rukousvastauksia, etten voisi ikinä luopua uskostani.
  Usko on kulkenut mukana läpi nuoruuden identiteettikriisien ja oman itsensä etsimisen, jolloin myös se on näyttäytynyt elämässäni eri tavalla. Joskus olen tuonut elämässäni enemmän esille sitä, että olen uskossa, mutta ehkä tänä päivänä olen vähän liiankin varovainen asian kanssa, vaikkei syytä pitäisi olla. Ajattelen silti, että haluan kunnioittaa toisen tapaa elää ja katsoa tätä maailmaa, mutta toivon, että se tapahtuisi myös toisin päin.
  Usko on elämäni tärkein asia, joka oikeastaan näkyy kaikessa mitä teen. Se näkyy esimerkiksi arvoissa, maailmankatsomuksessa, valinnoissa, musiikkimaussa, vapaa-ajan viettotavoissa jne. Se on itselleni yhtä luonnollinen asia kuin hengittäminen joten sitä on vaikea erottaa muusta elämästä, enkä tietoisesti sitä ajattelekaan. Omasta mielestäni olen kuitenkin ihan tavallinen nuori nainen, eikä mun usko välttämättä mitenkään päälle päin näy.

  Mulle usko merkitsee armoa, toivoa ja rakkautta. Olen syntinen ja teen väärin päivittäin, mutta silti kelpaan Jumalalle. Se ei tarkoita sitä, että pitäisin armoa halpana. Se ei tarkoita sitä, että voisin tehdä mitä vaan ajatellen, että saan ne kuitenkin anteeksi. Jeesus tietää meidän menneet synnit, meidän nykyiset synnit ja myös ne tulevat - Ja silti Hän halus kuolla meidän syntien tähden, jotta me voitais elää vapaana ja olla yhteydessä Jumalaan. Se on rakkautta ilman ehtoja ja se on armoa, jota ei voi ansaita.
  Uskovaiset ei siis todellakaan ole synnittömiä tai täydellisen pyhiä kirkkaine sädekehineen vaan armahdettuja syntisiä. Ihan yhtä syntisiä me kaikki ollaan ja jokainen meistä tarvitsee tuomitsemisen sijaan rakkautta, armoa ja viestin siitä, että sinä olet arvokas, sinä kelpaat huolimatta siitä, mitä olet tehnyt.
  Meidän perheessä usko näkyy arjessa esimerkiksi siinä, että käymme seurakunnan tilaisuuksissa, kuuntelemme hengellistä musiikkia, rukoilemme esimerkiksi lasten kanssa iltarukouksen ja pyydämme Jeesusta siunaamaan meitä ja meidän läheisiä ihmisiä. Tällä hetkellä olen jättänyt seurakunnassa palvelemista vähän vähemmälle pienten lasten vuoksi, mutta jonkin verran otan musiikkivastuuta seurakunnassa ja toimin tällä hetkellä solun eli meidän seurakunnan pienryhmän johtajana. Seurakunnan toiminta on hyvin laajaa ja se toimii pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin joten itselleni on tärkeää tuoda myös oma panokseni palvelemalla jossakin työmuodossa.

   Myös Raamattu löytyy meidän kirjahyllystä useampanakin kappaleena ja lapsille luemme Raamatun kertomuksia. Mun elämääni ei ole koskaan kuuluneet päihteet tai baarielämä vaan viikonloput olen viettänyt seurakunnalla. Mulle tuo myös turvaa se, että vaikeissa elämäntilanteissa voin luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja Jumala voi kääntää vaikeatkin asiat voitoksi. Rukoilen myös Jumalalta johdatusta mun elämään, jotta osaisin tehdä oikeita valintoja. Lyhyesti sanottuna, usko on elämässäni tärkeä asia, joka tuo paljon voimavaroja arkeen ja seurakunnan yhteisöllinen elämä rikastuttaa paljon elämää ja vapaa-aikaa.

Mitä ajatuksia teksti teissä herätti? Kuuluuko usko tai seurakunta millään lailla teidän elämään?

Lue myös muut Pintaa syvemmälle sarjan osat:
Nuorena naimisiin
Kotiäitinä kahdelle lapselle
Kun raskauspahoinvointi haittaa arkea

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan